En voi kehuskella hurskaalla paastonajan aloituksella. Vatsa on killellään syömisistä, kun on ollut vieraita ja on tullut laitettua kaikenlaista tarjottavaa. En kyllä muutenkaan kykenisi ruokapaastoon. Hiljentymisestä ei ole tietoakaan, ja eilisen tuhkamessunkin unohdin tyystin. Iltasanomista ja Iltalehdestä olen pysynyt erossa, vaikka minun pitkikin siitä itseäni muistutella - sormet ovat näköjään jo oppineet tietyt rutiininomaiset klikkaukset Top Sites -seinältä. Kai on myös tunnustettava, että kun en nimenomaisesti päättänyt pysyä erossa KAIKISTA iltapäivälehdistä, vaan niistä, joihin tavallisesti sorrun, annoin itselleni ihan pieneksi hetkeksi luvan piipahtaa Aftonbladetin sivulla lukaisemassa uutisen pienen prinsessan syntymästä. (Aika reipas tuo Victoria, kun jo muutaman tunnin päästä synnytyksestä hilpaisi vauvan kanssa kotiin. Ehkä siellä on asiantuntevaa henkilökuntaa auttamassa.)    

No, paastonaika on vasta alkamassa, ja tämähän on matka - kohti pääsiäistä. Aikaa on vielä.  Saa nähdä,  millaista reittiä se tänä vuonna kulkee.

"Vain sille, joka suostuu uuteen, / hän lupaa tosi elämän,

ja valtakunnan salaisuuuteen / hän vihkii tielleen lähtijän.

Niin vihan valtaan, kuolemaan / luo rakkaus jo valoaan."

Vk. 55:4

Kaivoin muuten kirjahyllystä esiin vanhan Paastonajan kalenterin, jonka on Ella Väänänen toimittanut (SLS 1984). Siinä on lyhyitä paastonajan evankeliumien tutkisteluja. Taidan silmäillä.

Netissä olisi myös Paastoretriitti: http://uskotoivorakkaus.fi/paastoretriitti/paastoretriitti, jossa on Eero Huovisen meditaatiotekstejä katumuspsalmien äärellä. Viime vuonna en kiireiltäni ehtinyt niitä lukemaan Jospa nyt? (Jos en nyt, niin milloin sitten?)