Olen viime aikoina tavannut monia mukavia ihmisiä busseissa ja bussipysäkeillä. Tänään olin ruokakaupassa ahtanut reppuni ja apukassini ääriään myöten täyteen tavaraa, ettei tarvitsisi ostaa muovikassia. Ahtauduttuani bussin takapenkille bussi nytkähti liikkeelle, ja apukassi rojahti alas lattialle ja ruuat hujan hajan sen alle. Aloin poimia ostoksiani ja tunkea niitä takaisin kassiin. Samassa takapenkin toisessa päässä istunut ystävällinen mies ojensi samalla tipahtaneen rukkaseni: "Tämäkin putosi."  Kiitin häntä ja samalla ihmettelin, saanko tavaroita enää mahtumaan kassiin. Hän totesi empaattiseen sävyyn, että hänellekin kävi kerran niin, että reppu oli niin täynnä, että se hajosi ja avautui.  Tunsin huojennusta siitä, että sain näin myönteistä palautetta, vaikka oli käynyt ikävästi. 

Bussista poistuessaan mies vielä katsoi minua ystävällisesti ja toivotti: "Oikein hyvää vointia!" Arjen enkeli, sanoisin.