Kotiuduin viime yönä Provencen-reissulta. Oli hauskaa olla pitkästä aikaa Ranskassa. Sää ei erityisemmin suosinut, mutta huonomminkin olisi voinut olla. Ei satanut koko aikaa vaan vain alussa (jolloin naapurimaakunnassa Varissa oli tuhotulvia, joissa kuoli ainakin 25 ihmistä sekä tuhansia lampaita ja vuohia), ja lämpöä ja aurinkoakin koettiin hetkellisesti, varsinkin Marseillessa käväistessä.

Olimme ensin neljä päivää Bouches-du-Rhônen alueella ja sitten viikonlopun Vauclusessa. Ne ovat viini-, oliivi-ja hedelmätarha-alueita. Laventelipeltoja emme nähneet lainkaan matkan aikana, vain liikenneympyröissä ja katujen varsilla kasvavia laventelipuskia, sillä niiden alue on idempänä.

Liikuimme alueella ensin bussilla ja viikonloppuna vuokra-autolla. Autojen määrä Ranskassa yllättää aina. Joka paikka on täynnä autoja, ja autolla mennään kaikkialle, kapeimmillekin kujille. Julkista liikennettä ei ole kuin suurimpien kaupunkien välillä. Niinpä Marseilen ja Aix-en-Provencen väliä oli helppo kulkea bussilla, mutta Provencen pienempiin kaupunkeihin ja kyliin ei ollut muuta keinoa päästä kuin henkilöauto. Vuokra-auto olisi pitänyt ehdottomasti varata etukäteen netistä, mutta me emme olleet sitä tehneet. Niinpä oli suuri ihme, että pitkän etsinnän jälkeen löytyi pikkuinen vuokrafirma, jolla oli yksi pikkuinen auto vielä vapaana. Olimme onnellisia, ja Fiat 500 palveli erinomaisesti pikkuteillä ja -kaupungeissa, joihin olimmekin menossa. Hauska yhteensattuma oli se, että lapsuudenperheeni ensimmäinen auto oli myös Fiat 500 mutta farmarimalli. Muistot heräsivät, vaikka tämä uusi auto oli nykyaikainen niin ulkonäöltään kuin varustukseltaan.

Autoistumisen lisäksi toinenkin erikoinen seikka herätti taas huomiota: muovipakkaukset. Käytetään valtavan paljon yksittäispakkauksia. Esimerkiksi hotellien aamupalalla kaikki on pikkuruisissa erillispakkauksissa: voi, marmeladi, hillo, sokeri, jugurtti... Tuntui kauhealta tuottaa niin paljon roskaa pelkästään jo aamiaisella. Kaupoissa kaikki laitettiin vielä muovikassiin (sellaiseen pieneen ohueen rapisevaan), ellei itse kieltänyt. Vaikka Ranskassakin puhutaan paljon ekologiasta ja kasvihuonekaasujen vähentämisestä, niin nämä käytännön asiat eivät ole vielä hyvällä tolalla. 

Myönteistä mainittavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ensimmäisenä tulevat mieleen ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus. Aina tervehditään, tietyt kohteliaat lausekuviot kuuluvat aina asiaan ja helpottavat kanssakäymistä, ystävällisesti neuvotaan, jos pitää pyytää apua. Hotellien ja kauppojen henkilökunta Provencessa oli erittäin kohteliasta ja aurinkoista. Ainoastaan yksi nyrpeä nuori nainen tulee mieleen: viinimuseon kassanhoitaja Chateauneuf-du-Papesta, joka ei ollut ollenkaan innostunut asiakkaista, kun hän halusi sulkea jo tavallista aikaisemmin. 

Mieleenpainuvimpia asioita tältä reissulta olivat ensinnäkin maisemat - en ollut käynyt Provencessa aikaisemmin - vuorijonoineen, viinipeltoineen, oliivitarhoineen, kukkulakaupunkeineen, kirkkoineen, jokineen... Välimeren sini oli myös uskomaton. Sitä ihailimme Marseillessa Basilique de Notre-Dame-de-la-Garde -kirkon tasanteelta. Aix-en-Provencen kaupunki, jossa viivyimme pisimpään, oli juuri niin rauhallinen ja viehättävä kuin olin etukäteen kuullutkin. Kaikille kaupungeille olivat tyypillisiä pikku aukiot ja suihkulähteet. Ilmasto suosii katuterasseilla syömistä ja istuskelua. 

Viikonlopun yöpaikkamme oli Carpentrasin kaupungissa oleva Hôtel Fiacre, joka sijaitsee 1700-luvulla rakennetussa kaupunkitalossa ja on todella viehättävä ja rauhallinen. Sinne ei sattumalta osu, mutta kaupungin matkailutoimisto (josta yleensä majoituspaikkoja voi kysyä) suositteli sitä, mikäli pidämme vanhan talon charmista. Kyllä kannatti valita!  Sisäpiha oli kuin kätketty pikku paratiisi suojassa liikenteen melulta. Asiakkaitakin kehotettiin kunnioittamaan paikan rauhaa ja hiljaisuutta. Juuri sopiva paikka meille! 

Pikkukaupunkien toripäivät ovat hauskoja. Joiltakin voi ostaa vaikka mitä, jotkut ovat ruokatoreja.   Eilen kävimme aamulla Carpentrasissa brocantessa eli käytettyjen tavaroiden torilla ja iltapäivällä l'Isle-sur-la-Sorguen markkinoilla, joilla jokirannan kaikki kadut olivat täynnä myyntipöytiä, joilla myytiin ihan kaikkea mahdollista. Kaupunki kiinnostaa myös antiikin ostajia, koska antiikkiliikkeitä ja -toreja on paljon.

Harmitti, että lentomatkalle ei saa ottaa kuin yhden matkalaukun. Olisi niin tehnyt mieli tuoda sitä ja tätä matkalta muistoksi ja ostaa myös uusia vaatteita. Valitettavasti matkalaukkuun ei mahtunut juuri mitään, kun oli niin paljon matkatavaroita. Niinpä piti unohtaa mielenkiintoiset kirjat ja sisustusesineet. Onpa kuitenkin muistoissa ihania näkymiä, mahtavia makuja, kiinnostavia kohtaamisia, jännittäviä tarinoita. Kunpa pääsisin pian uudestaan!