"Päiväkirjan vaara: se viettelee kirjoittamaan veltosti, ensiksi mieleen tulevin sanoin."

(Markku Envall, Tanssia neulankärjellä, WSOY 2008)

Allekirjoitan täysin tuon kiteytetyn viisauden. Se koskee omaa - nykyisin aika satunnaista - päiväkirjakirjoittamistani mutta on sovellettavissa myös blogikirjoittamiseen. Moni varmaan harkitsee ja viilailee sanontojaan pitkäänkin, mutta minä en. Se taas näkyy kirjoituksen laadussa.

Jos kirjoittaminen olisi tavoitteellista ja sillä pyrkisin vaikuttamaan, kannattaisi harkita tarkemmin ennen kuin antaa sormien laulaa näppiksellä. Vaan kirjoittamiseni tarkoitus onkin enemmän terapeuttinen: luovuuden kanavan auki pitämistä Julie Cameronin ohjeiden mukaan.  

Ihailen muutenkin tavattomasti niitä, jotka osaavat kiteyttää, kun oma tyylini on joka tapauksessa vuolas ja monisanainen. Markku Envall on yksi kiteyttämisen mestareista. Hänen tuotannostaan olen löytänyt  suurta viisautta. Nyt on lukemassa yllä mainittua  Tanssia neulankärjellä -kirjaa. Kun tartuin siihen (sattumoisin vielä huonon dekkarin jälkeen) ja aloin lukea, oli kuin keveät tuulet olisivat humistelleet pääni läpi ja raikastaneet ilman. Suosittelen kaikille!