Hylätty talo on surullinen näky. Kävin tänään kävelyllä alkaneen syysloman innostamana, ja satuin kulkemaan vanhan rintamamiestyyppisen talon ohi, joka on ennenkin kiinnittänyt huomiotani. Kesällä (en muista tänäkö kesänä vai edellisenä) villiintynyt puutarha oli täynnä pyykkinaruja, joille oli ripustettu valtavasti vaatteita ja muita tekstiilejä. Piha oli iloisen kirjava mutta kuitenkin jotenkin ahdistavan näköinen. Talo oli huonokuntoinen eikä ihmisiä näkynyt missään.

Nyt talo oli kokonaan hylätty. Ikkunat oli rikottu ja kuisti täynnä mustia jätesäkkejä. Kenenkähän omaisuus niissä oli? Olikohan ne pakattu vapaaehtoisesti vai kumihanskaisten työmiesten voimin? Postilaatikko nökötti kallellaan ja ruostuneena kadun varressa.

Mikähän surullinen tarina tuohonkin laiminlyötyyn taloon kätkeytyy? Ovatko siinä asuneet ihmiset vielä hengissä vai  oliko siinä jonkun jäämistö? Oliko sairaus iskenyt vai muu elämän katastrofi?

Tulevaisuudessa yhä useammalle saattaa käydä Suomessa niin, ettei kukaan pidä huolta. Nykyään tuntuu vallalla olevan sellainen ajatus, että on ihmisen oma vika, jos hänellä menee huonosti eikä ole varaa tai muuten mahdollisuuksia huolehtia asioistaan. Monilla ei ole omaisiakaan, kun perheet ovat pienentyneet ja yksineläminen yleistynyt. Kuka silloin auttaa?