Kotimaa-lehti lanseerasi sähköinen kirkonmäki -idealla Kotimaa24-sivuston, joka sisältää kirkollisia uutisia sekä eri kirjoittajien blogeja. Ajatuksena oli mahdollistaa keskustelua uskonnollisista asioista. Uutisten kommentointiin ja blogien kirjoittamiseen piti olla rekisteröitynyt, mutta blogeja saattoi aluksi kommentoida nimimerkillä.  

Keskustelun taso ja aihepiirit (varsinkin homoilta-kohun jälkeen) pelästyttivät ylläpitäjät, jotka lienevät lain edessä vastuussa siitä, mitä julkaisevat. Niinpä joulusta alkaen kommentoijienkin on pitänyt esiintyä omalla nimellä. Viimeisin uudistus oli nimettömien kirjoitusten ja kommenttien salliminen, mikäli selvittää syyn nimettömyyteen ylläpitäjälle etukäteen ja ylläpito hyväksyy selityksen ja kirjoituksen.

Ongelmia todella on, ja pöyristyttävältä tuntuu, miten jotkut aikuiset ihmiset kehtaavat kirjoittaa niin rumasti, tuomitsevasti ja henkilökohtaisuuksiin mennen toisista kirjoittajista. Se kertoo paljon heidän omasta sisäisestä elämästään. Silti on vähän sääli, ettei ole löytynyt tapaa, millä kirkossa voitaisiin keskustella vallitsevista erilaisista mielipiteistä kunnioittavassa sävyssä. Netti olisi oiva nykyajan väline siihen. Keskustelua ei ole se, että jokainen tööttää omaa mielipidettään toisia kuuntelematta, vaan vasta se, että aidosti ollaan kiinnostuneita toisen ajatuksista ja niiden perusteluista.      

Tänä aamuna eräs blogisti esitti mielenkiintoisen näkökannan, joka on minuakin kirkossa mietityttänyt. Tärkeää tuntuu olevan se, kuka jonkin mielipiteen on esittänyt, sen sijaan että mietittäisiin mielipiteen sisältöä. Arvelen lisäksi, että jos nimi on tiedossa, on vielä saatava selville, mihin viiteryhmään tämä kuuluu, oikea leima otsikoksi nimen oheen. Sitten voidaan oikean suodattimen läpi tulkita viestin sisältöä.

Olisin mielelläni jatkanut Kotimaan blogikeskustelujen kommentoimista harvakseltaan, mutta se ei ole enää mahdollista, koska en halunnut sinne omaa nimeäni esille, niin kuin en nettiin muuallekaan mm. ammatillisista  ja tietoturvasyistä. Niinpä ei ole mahdollista osallistua ollenkaan. Keskustelijat näyttävät nyt olevan pääasiassa varttuneita herrahenkilöitä. Nuoremmat lienevät muualla (facebookissako?) tai kirkosta niin kaukana, ettei aihepiiri todellakaan kiinnosta vähääkään. Naisia on vähän ehkä itsesuojelullisista syistä. Vai onko olemassa muita saitteja, joilla on asiallista kirkollista keskustelua, joilla voi esiintyä nimimerkillä vaikkapa rekisteröityneenä, jolloin yläpito tietää, kuka on kirjoituksen takana?

Nyt kirjoittelen tänne omaan blogiini, jossa ei juuri keskustelua synny, kun ei täällä kovin suurta liikennettä ole ja aiheet ovat sitä sun tätä. Joitakin muitakin yksityisiä blogeja seuraan ja satunnaisesti kommentoin. Tämä viime viikkoina tiuha kirjoitteluni kyllä harvenee piakkoin, kun paranen ja työt alkavat.  

- - -

Juuri nyt radiossa kerrotaan, että Iltalehden nettikeskusteluissa on rekisteröidyttävä, jos osallistuu uskontoaiheiseen keskusteluun. Siellä kun on niin paljon roskapuhetta ja tahallista herjausta. Mielenkiintoista. Aihe herättää siis niin paljon vihaa!    

Ovatko suomalaiset muuttuneet entistä vihamielisemmiksi eri tavoin ajattelevia kohtaan (en nyt tarkoita vain kirkollista keskustelua vaan myös mm. suhtautumista islamiin tai muihin uskontoihin), vai tuoko netti vain esille sen turhautumisen ja pahoinvoinnin, joka on aiemmin purettu keittiön pöydän ääressä vaimolle karjuen tai kaveriporukassa baarissa mekastaen? Vai onko maailma muuttunut niin, että väkivalta sekä fyysisenä että henkisenä on rajusti lisääntynyt, ja herjaavat nettikeskustelut ovat sen oire? Pahimmillaan lopputulos voi olla aamu-uutisten raportoima joukkomurha Arizonassa, jossa ilmeisesti poliittiset mielipide-erot ovat johtaneet verilöylyyn. Eri mieltä olevia ei siedetä.

Miten oppia keskustelemaan kiihkottomasti ja hyväksymään toisten erilaiset näkemykset? Miten voisi nähdä jokaisessa toisessa ihmisessä arvokkaan olennon, jolla oikeus omiin mielipiteisiinsä? Miten voitaisiin palauttaa kunnioitus ja arvostus ihmisten välille?