Viime vuosina on käsitykseni näkökyvystä monipuolistunut valtavasti. Aiemmin tunsin liki-,  kauko- ja putkinäön sekä ikänäön. Nyt on tullut omakohtaista kokemusta siitä, miten monenlaisia ongelmia ja häiriöitä voi näössä olla ja miten monilla eri tavoilla voi nähdä.

Kun verkkokalvo irtosi, katosi näkökentästä osa. Ensin oli leijaileva musta soikea pallo näkökentässä, kuin musta zeppeliini. Kun irtoaminen eteni (enkä minä silloinkaan ymmärtänyt, mistä oli kysymys)  katosi näkökentästä puolet, kuin olisi musta kaihdin vedetty ikkunan eteen - näin vain alaosan kuvasta. Se tarkoittaa, että verkkokalvo oli irronnut silmän alaosasta, koska kuva heijastuu nurin päin.

Verkkokalvo saatiin takaisin, mutta tarkan näön alueelle jäi mustia sumulauttoja seilaamaan. Ne estävät näkemästä, kun osuvat kohdalle. Tutkimuksissa vasemman silmän näköni on erinomainen, koska voin aina odotella, kunnes lautta menee ohi ja näkö kirkastuu, ja kertoa sitten, minkä kirjaimen näen. Samassa silmässä oli jo aiemmin erikoislaatuinen kaihi, jota ei kuulemma oikein voinut edes kaihiksi kutsua. Kun se aikanaan eteni, alkoivat numerot ja kirjaimet näkyä kahtena, ihmiset hajoavina hahmoina, koko maailma hiukan epätodellisena.

Verkkokalvoleikkauksen jälkeen näköni oli todella huono, koska leikkauksessa asetettiin panta silmämunan ympärille, ja se puristi silmää kokoon eli pidensi sitä. Niinpä taittovika kasvoi ja linssin voimakkuudeksi tuli -8,75. Ennen uusien rillien saamista en nähnyt juuri mitään, mutta rillit korjasivat asian. Kaihileikkaus muutamaa vuotta myöhemmin  korjasi vielä enemmän: uusi mykiö valittiin niin, että se korjasi edellisessä leikkauksessa tullutta taittovikaa niin paljon kuin mahdollista, säilyttäen kuitenkin yhteisnäön molempien silmien välillä.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että oikeassa silmässäni on epätavallinen kaihi. Näen kaiken kolmena: liikennevalot, kirjaimet jne. Leikkauksessa on kuulemma kuitenkin riskinsä, joten jouduin jonosta pois, kun en itse osannut varmasti sanoa, haluanko ottaa riskin siitä, että tilanne entisestään huononee. Olen vähän ymmällä, kun en tiedä, millaisia riskit oikeasti ovat. Sokeutta pelkään Voi myös olla, että lukunäkö menee. Se olisi kauhea katastrofi, sillä vasemmalla, sumulauttasilmällä, lukeminen on hankalaa. Tällä hetkellä näen pientä tekstiä parhaiten oikealla silmällä ilman rillejä ihan läheltä. En tiedä, mitä tehdä.  Aion soittaa vielä sairaalaan ja kysyä lisätietoja.

Näkö joka tapauksessa voi olla monenlainen. Kuva voi vääristyä, hajota, sumentua, värjäytyä, muuttua epätarkaksi. Todellisuus saattaa näyttää ihan erilaiselta kuin aiemmin. Tiedän, että monet joutuvat tulemaan toimeen kokonaan ilman näköä tai kovin vaillinaisella näkökyvyllä. Siksi olenkin kiitollinen jokaisesta päivästä, kun näen näinkin hyvin!