On tullut usein täällä blogissakin surtua sitä, ettei nykyisestä seurakunnasta ole löytynyt omaa paikkaa eikä oikeastaan minkäänlaista yhteisöä, johon voisi kokea kuuluvansa. Ainoa työikäisille suunnattu toiminta on jumalanpalvelus, mutta sielläkään en ole tutustunut kehenkään.

Nyt on kuitenkin sikäli positiivista kerrottavaa, että viime sunnuntain messu oli puhutteleva ja kodikas, vaikka en siellä kenenkään kanssa keskustellutkaan. Kirkko oli lähes täynnä ikäihmisiä, koska heillä oli synttärijuhlat jp:n jälkeen. Saarna oli hyvin valmisteltu ja asiaa. Pastori loi välittömän tunnelman kysellessään, olivatko kaikki halukkaat varmasti saaneet ehtoollista, kun sitä jaettiin heikkokuntoisille myös penkkeihin. Koko kirkonmenoista jäi tyytyväinen mieli: kannatti jaksaa lähteä.

Unelmani olisi sellainen seurakunta, jossa puhuttelevan messun lisäksi ihmiset voisivat kuulla kiinnostavia teologisia esitelmiä, keskustella keskenään mielessä liikkuvista kysymyksistä ja tutustua samalla kulmakunnalla asuviin ihmisiin. Ihmiset tuntisivat toisensa, niin että tarvitessaan voisivat myös pyytää ja antaa apua.

Nykyseurakunnassani on kyllä yksi toimintamuoto aikuisille: raamattupiiri kaksi kertaa kuussa. Yhden kerran siellä kävinkin. Siellä oli lähinnä ikäihmisiä, jotka eivät esimerkiksi vastanneet tervehdykseeni sinne mennessäni. Oli siis ehkä jo aika vakiintunut porukka. Kävi niin, että osuin istumaan papin viereen toisen nuoremman eli viisikymppisen kanssa, ja keskustelumme oli kyllä oikein innostavaa. Tuli kuitenkin sellainen olo, että varttuneemmat olivat tottuneet toisenlaiseen keskustelutyyliin ja kenties kokivat tällaisen uuden aktiivisen ihmisen häirikkönä. En sitten kehdannut mennä paikalle toiste. Jos kaikki olisivat tottuneet rivakampaan keskusteluun, tilanne olisi helpompi ja tasaveroisempi. En myöskään tiedä, kuinka rehellisesti siellä uskaltaisi mielipiteitään ilmaista.

Kieltämättä olen hiukan kateellinen tutuille, jotka kertovat kaikenlaisista asioista, joita he seurakunnan porukoiden kanssa tekevät. On mahtavaa, jos omilta kotikulmilta löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi vaikkapa viettää lenkki- ja saunailtaa tai käydä innostavia keskusteluja. Sellaiset eivät vain taida oikein täällä pääkaupunkiseudulla olla  tapana ainakaan kaikissa seurakunnissa. Hengellisissä asioissa kirkko olisi minun mielestäni kuitenkin oikea taho, joka voisi antaa forumin uskonnollisaiheisille pohdiskeluille.

Ajattelin kyllä mennä kirkkoon ensi pyhänäkin, jos vain suinkin ehdin.