Sunnuntaiaamun iloja on päivän lehden verkkainen lukeminen aamukahvin ohessa ja jälkeen. Usein se kirvoittaa monenlaista pohdiskelua ja hajamutinaa eri aiheista. Tänään muun muassa tällaisia:

• Fukushima: säteily kymmenmiljoonakertaista! (Tieto tosin nettilehdestä jo ennen paperilehden lukemista.) Lehdessä pohdiskeltiin Sosnovy Borin riskejä. Taitaa olla niin, että on vain ajan kysymys milloin siellä tapahtuu jotakin vakavaa. Voimala on vanha eikä sitä kyetä ajanmukaistamaan. Uusia reaktoreja rakennetaan sielläkin. Maapallo saastunee pikkuhiljaa onnettomuuksien lisääntyessä. Kauankohan ihmiskunnalla on aikaa?
• Libyan johtajan Vihreä kirja on ollut koululaisten pakkolukemistona vuosikymmeniä. Diktaattoreilla on suuri hinku korotta itsensä jumalan asemaan ja julkaista oma pyhä kirjansa. Kansalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin lukea nöyrästi ja yrittää pärjäillä. Kunpa oikea rauha saataisiin aikaan Libyaan ja muihin sekasortoisiin maihin. Saman tien toivon, että pohjoiskorealaiset saisivat tietää, ettei muu maailma vihaa heitä vaan säälii ja tahtoisi auttaa. 
• Dekkariharrastajaa ilahdutti koko sivun juttu kotiseutudekkareista. Olen itse lukenut jutussa mainituista kirjailijoista lähinnä Pirkko Arhipan Naantaliin ja Turkuun sijoittuvia tarinoita. Niissä on paikallisvärin lisäksi myös hauskaa ajankuvausta kuten 70-luvun peruskoulun joukko-oppi. Yhden teoksen olen lukenut myös Markku Ropposelta (Jyväskylä), Reijo Mäeltä (Turku) ja Seppo Jokiselta (Tampere), mutta ne eivät ole erityisemmin kiinnostaneet, en taida kuulua kohderyhmään..
• Ihmiset-sivustolla sattui silmiin tieto, että kolme Sirviö-nimistä miestä näyttää saaneen vauvan samoihin aikoihin. Erään kuolinilmoituksen nimi oli myös tuttu ja toi mieleen parinkymmenen vuoden takaisen tapaamisen.
•  Mielipideosastolla oli painavaa asiaa niin kuin usein. Päivähoidon tilasta (mainio piirroskin!) ja asunnottomuuden ratkaisuista olen aivan yhtä huolestunut kuin kirjoittajatkin, ja ratkaisuehdotuksetkin olivat oikeita: Ehdottomasti lisää henkilökuntaa päivähoitoon ja pois hallinnolliset työt, jos aika niihin on päätehtävän hoitamisesta pois. Asunnottomille yksinkertaisia, riisuttuja asuntoja. Olen itse ihmetellyt sitä, että kun asunnottomille tehdään asuntoja, niissä on täydellinen varustetaso (parempi kuin mihin monella työssä käyvällä omistusasujalla on varaa), jolloin ne ovat myös yhteiskunnalle kalliita. Miksei tehdä vaatimattomampia, pienempiä asuntoja, jolloin niitä riittäisi useammille? Japanilaisia ja suomalaisia vertaileva keskustelukin jatkui kiinnostavana.
• Hieno juttu oli tänään myös Elisabet Rehnistä. Hän tekee arvokasta työtä maailman naisten ja lasten hyväksi, pääasiassa omalla kustannuksellaan kuulemma, mutta kotimaassa häntä tuskin muistetaan. Ikää on 75 vuotta, mutta virtaa riittää.

 PS Onneksi hurja Fukushima-säteily osoittautui mittausvirheeksi!