Nyt on suven suloin aika... (mitenkäs se jatkuikaan?). Keskikesän juhla juhannus keskellä kauneinta Suomea. Voisiko olla mukavampaa? (No, jos aurinko paistaisi ja olisi lämmintä eikä hyttysiä ja kaikki rakkaat olisivat täällä...) 

Uusi laituri saatiin järveen eilen, ja juhannussaunasta sitä testattiin. Väkeä oli eilen enemmänkin, mutta nyt olemme Armaani kanssa kahden. 

Mokkulan varassa ei oikein tahdo jaksaa lehtiäkään lukea, kun sivujen latautuminen kestää niin kauan. Onneksi on mukana kassillinen kirjoja. Vielä en ole ennättänyt niitä availemaan, kun on mennyt aika kyökkihommissa. Kohta aloitan. Nyt piti pistäytyä nettiin ja lähettää sedälle eräs tärkeä sähköpostiviesti.

Muistan, kuinka nuorena oli kamalaa olla täällä mökillä erossa kaikesta Elämästä. Nyt ei enää tunnu, että Elämä olisi jossakin toisaalla, vaan se on kyllä tässä ja nyt. Oman sisäisen olemuksen muuttumisen lisäksi on silti tapahtunut aivan valtava muutos yhteyksissä ulkomaailmaan. Ensin tulivat sähköt mökille (näki lukea iltaisin!), sitten telkkari ja matkapuhelimet. Nyt on myös tämä mokkulayhteys nettiin. Kaikki on nyt paljon helpompaa. Voi lukea sähköposteja (sitäkään ei vielä pari vuosikymmentä sitten ollut), tarkistaa aukioloaikoja, pysyä jyvällä uutisista, hoidella virallisia asioitakin.

****

Nykyajan suomalainen elämänmuoto on kokenut suuren muutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Tekniikka on kehittynyt huimasti, elämä on fyysisesti paljon helpompaa, kulkuyhteydet ja tietoliikenneyhteydet ovat ihan toista kuin ennen. Maa on vauraampi kuin koskaan, sanotaan. Siltikään suomalaisten elämä ei ole muuttunut onnellisemmaksi. Monet ovat masentuneita ja elävät psyykelääkeiden varassa. Moni kokee väkivallan uhkaa.  Vauraus on jakaantunut niin epätasaisesti, että köyhiä on enemmän kuin pitkiin aikoihin,  upporikkaita samoin. Yhteishengestä tai yhteisvastuusta ei ole enää jälkeäkään - tai korkeintaan heikkoja ilmentymiä siellä täällä.  Miten tässä näin kävi? 

Miksi yhteistä rahaa riittää mitä kummallisimpiin juttuihin (Helsingin uudet bussipysäkkikatokset 100 000 euroa / kpl), mutta ei sellaiseen, jossa ihmisiä kohdeltaisiin inhimillisesti (apua uupuneille omaishoitajille, vanhuksille, köyhille lapsille)? Kun perusasiat eivät ole kunnossa, ei pysty nauttimaan myöskään niistä oikeista onnen lähteistä, joita ihminen todella tarvitsee: ystävät, sukulaiset, yhdessäolo, luonnon kauneus...

****

Me saimme viettää juhannusaaton veljen perheen kanssa (ihania lapsukaisia!) ja näimme vilaukselta eilen kymmenen muuta sukulaista. Mahtavaa, että he ovat olemassa. Ihastuttavaa on myös nauttia keskikesän luonnon vehreydestä ja kauneudesta.