Luin taas päivän lehteä. Kaikenlaista, pientä ja suurta.

Äärimmäisen surullinen uutinen pyöräilijästä, jonka eteen pyörätiellä avattiin yhtäkkiä auton ovi, johon törmättyään hän sinkoutui bussin alle. Kauhea vahinko, jonka seurauksena mies kuoli heti. Pyöräilyaktivistit olivat ajaneet onnettomuuspaikalle kulkueena ja vieneet ”aavepyörän” paikalle hänen muistokseen.

Surullisen kuuluisaksi tullut uusi kansanedustaja oli jonottanut yön yli saadakseen eduskunnan istunnossa puheenvuoron ennen muita. Puhe oli sitten sisältänyt yhden virkkeen, jossa hän kannatti annettua ehdotusta. Voi ei.

Entäs sitten keskustakirjasto, josta on puhuttu vuosia. Nyt on päätetty järjestää arkkitehtikilpailu, ja paikka on Sanomatalon takana Töölönlahdella. Lehdessä kerrottiin kaikenlaisista mobiilisysteemeistä, uuden tietoteknologian sijoittamisesta kaupunkilaisten käyttöön,  avokonttorista, opintotiloista, ravintolasta ym. Rupesin miettimään, mahtuuko sinne enää kirjoja lainkaan. Ja kuin vastauksena jutun lopussa lukikin: kirjasto ei enää olekaan sopiva nimi moiselle keskukselle. Nyt etsitään parempaa nimeä. Ei siis olekaan kysymys keskustakirjastosta vaan jostakin muusta! Olisiko keskustatietoteekki? Mediateekki? Mediasto? Sentraalimediasto?

Yksi huolestuttavimmista uutisista oli se, mitä olen epäillytkin: Suomen ydinvoimaloissa on vakavia turvallisuuspuutteita. Olkiluoto ei kestä sähkönjakelun katkeamista. Loviisassa ei ole varauduttu tulvien varalle. Voi ei. Varsinainen riskirakennelma lienee nyt rakenteilla tavattoman epäilyttävän oleva Arevan tekemä uusi Olkiluodon reaktori. Jos kaikki mättää hitsaussaumoista alkaen eikä rakentajilla ole yhteistä kieltä, kunnollisesta valvonnasta puhumattakaan, miten voidaan sen turvallisuuteen luottaa?

Aamu-uutiset radiossa kertovat, kuinka vanhustenhuollossa trendinä on vastuun siirto pois julkiselta sektorilta. Vain kaikkein heikoimmat saavat julkisia palveluja, muiden on ostettava ne itse yksityiseltä sektorilta. Muissa maissa, mm. Italiassa, se on synnyttänyt valtavat harmaat markkinat, jotka työllistävät maahanmuuttajanaisia, kun yksityisten markkinoiden hintoihin ei perheillä ole varaa. Suomessakin ollaan siis palaamassa siihen, että lapset ovat vastuussa vanhemmistaan näiden ikäännyttyä. Kuinkahan käy meille lapsettomille? Kaikki aikuiset lapset eivät myöskään ole halukkaita osallistumaan vanhempiensa hoitoon. Pitäisikö palata kehitysmaista tuttuun tilanteeseen, että lapsia olisi hankittava vanhuuden turvaksi paljon? 

Nyt palaan lehden pariin - olen vasta A-osassa menossa. Tämä on vuorotteluvapaan mahtavimpia hetkiä, kun saa rauhassa lukea aamun lehden. Tai nythän tarkkaan ottaen olenkin sairaslomalla enkä vuorotteluvapaalla.