Kävin tänään Kiasmassa katsomassa viimein ARS11:n, joka päättyy viikon kuluttua. Suosittelen lämpimästi! Afrikka oli siellä monelta eri kantilta läsnä. Tällä kertaa puhuttelivat myös monet videoteokset, jotka tulee usein kiireen takia sivuutettua. Nyt oli aikaa istua katsomassa kokonaan pitkätkin jutut. Vain Ruandan kansanmurhaa käsitellyt jäi vielä katsomatta. Ehkä palaan sinne ensi viikolla. Pidin kovasti myös valokuvista, mm. hienoja kampauksia ja hääasuja esittelevistä. Yhden teoksen osana oli vanhoja mustavalkoisia lähettien ottamia kuvia Ambomaalta ja Kavangolta. Muissa kuvissa oli taiteilija itse nunnaksi pukeutuneen nyky-Namibiassa. Hm. Kerrossänkyteos oli yksi vaikuttava puheenvuoro siirtolaisuudesta ja juurettomuudesta. Marskin patsaan vieressä Kiasman sisäpuolella ollut Ratsastava kuningatar (en ole ihan varma nimestä) loi siihen mahtavan kontrastin.

 

Vaikutelmia ja ajatuksia syntyi niin paljon, etten kykene niitä vielä edes erittelemään. Näyttely oli kuitenkin vaikuttava elämys. Suosittelen kaikille. Minulle tämä käyntihetki oli juuri sopiva, sillä sain juuri eilisiltana luetuksi loppuun Olli Löytyn kirjan Ambomaamme – suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut. Sen lomassa luin uudelleen myös Martti Pentin kirjoittaman ja piirtämän Esra Elovainio –sarjakuva-albumisarjan, jonka kuudes osa ilmestyi tänä vuonna. Olen siis ajatuksissani viettänyt aikaa Afrikassa jo useiden viikkojen ajan. Löytyn kirja oli näyttelyn taukopaikallakin selailtavana samoin kuin myös mm. uusi kuvateos Paperittomat, jonka toivoisin kuluvan niiden käsissä, joiden on vaikea ymmärtää, miksi ihmiset lähtevät omasta maastaan ja pyrkivät esimerkiksi kylmään Pohjolaan. Luin erään Suomeen päätyneen paperittoman miehen tarinan, ja sydäntä kylmäsivät hänen vaiheensa afrikkalaisesta lapsisotilaasta karkoitusuhan alla Suomessa eläväksi pakolaiseksi, jonka koko muu perhe on Suomessa – vain hän ei ole saanut oleskelulupaa, koska oli tullessaan täyttänyt 18. Miten toivotonta onkaan elää, jos koko maapallolta ei löydy paikkaa, jossa saisi turvallisesti ja luvallisesti olla?

 

Me emme todellakaan ole maailman keskipiste täällä Suomessa, mutta entä jos joutuisimme täältä pakenemaan, millaista kohtelua odottaisimme saavamme muualla? Millaista ansaitsisimme?