Näin yöllä työelämäpainajaisia, kahta limittäin. Toisessä pidin tiernapoikaharjoituksia ja yritin motivoida porukkaa kiinnostumaan asiasta, toisessa työpaikalla oli tapahtunut isoja huononnuksia työoloissa eikä mitään ollut tehtävissä. Mitä tämä kertoo vuorotteluvapaani tehosta? Olenko vieläkään päässyt eroon työuupumuksesta? 

Konkreettinen syy työasioiden aktivoitumiseen muistissani lienee se, että lähetin eilen sähköpostia työosoitteestani eräälle työtoverilleni. Asia tosin oli ihan yksityinen.

Syksyllä aioin yrittää nitistää sisäistä piiskuriani, joka syyttää koko ajan tehottomuudesta ja tekemättöistä töistä. Kuinka olen onnistunut? En vielä kovinkaan hyvin. Työasiat eivät ole muuten mielessä kuin ajoittaisena pelkona siitä, kuinka jaksan ensi vuonna ja eläkeikään asti niin stressaaavissa oloissa kuin todellisuus on. Piiskuri sen sijaan muistuttaa kotitöistä ja siitä, miten pitäisi osata käyttää hyödyllisesti tämä vuorotteluvapaa-aika.

Olenko saanut muka mitään konkreettista aikaan? Olen kyllä ollut jonkin verran avuksi vanhemmilleni, jotka eivät meinaa enää pärjätä kahdestaan, mutta heistäkin on huoli mielessä kaiken aikaa, kun välimatka on pitkä. Entä jos tulee uusi tulipalo hellan kanssa enkä ole paikalla? Hätänumero tai oikeat pelastustoimet eivät tuntuneet muistuvan mieleen. Työhuoneeni siivous on alkutekijöissään uurastuksesta huolimatta. Kunnonkohotus ei ole toiminut ja terveysvaivat vain lisääntyvät. Ikä painaa. 

Mikä neuvoksi? Ylös, ulos ja lenkille, sanon minä. Siitä on hyvä aloittaa. Sitten vain reippaasti tekemättömien töiden kimppuun. Luontainen laiskuus kuriin. Jos aikaa jää, voisi palkita itseään antamalla luvan lukuhetkeen tai suorastaan -toviin ilman syyllisyydentunteita siitä, että olisi tehtävä jotakin hyödyllisempää.  

Ja kyllä minä osaaan nauttiakin. Joka aamu olen onnellinen siitä, että saan herätä kiireettä, lukea päivän lehden ja juoda aamukahvia vilkuilematta kelloon. Arkiaamuisin herään usein Armaani herätyskellon soittoon, mutta sekään ei ärsytä enää, kun heti muistan, että minun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Paras päivä on tällainen kuin tänään: kalenterissa ei lue mitään!