Eilen ja tänään on pyryttänyt ihanasti. Pian pääsee täälläkin ladulle. Arvatkaas, mikä vanha kansakoululaulu on soinut päässä lumitöitä tehdessä? No tämä: 

 

"Pyry, pyry, pyry hei!  Mistä tulit sinä tänne?"

"Tuntureilta Lapinnmaan ja olen ystävänne,

vaikk' onkin rintan' lunta vaan."

"Pyry, pyry, pyry, hei!  Miksi tuiskus ovat julmat?"

"Kiire mulla ompi niin,  kun maat ja metsäkulmat

mun täytyy peittää nietoksiin."

"Pyry, pyry, pyry, hei! Konsa lähdet maasta tästä?

Kevätajan leuto sää kun saapuu etelästä,

mua kutsuu pohjan aava jää."

 

Tätä laulua ei löydy nykyajan musiikkikirjoista. Sävel onkin hiukan vaikea. Laulun on tehnyt Martti Hela. Ja tämänkertaiset pyrytkin tulivat tänne kuulemma etelästä, mutta mitäpä siitä.

 

Tein pihalla lumitöitä tänään kahteen otteeseen. Oman pihan lisäksi kolasin vähän myös kävelytietä, joka ei kuulu kaupungin tai kenenkään muunkaan vastuulle. Yleensä Armaani sen putsaa, mutta nyt minä ehdin ensin. Ohikulkija pysähtyi kiittämään! Samoin kävi viime talvena. Tuntui mukavalta. Totesimme ohi kulkeneen herran kanssa, että lumenluonti sen lisäksi että on luovaa työtä on myös mukavaa siksi, että tulokset näkee saman tien toisin kuin monissa muissa hommissa. No, eilen minun työni tulokset olivat kyllä illalla jo miltei kadonneet, kun Armaani aloitti oman urakkansa, sillä kaiken aikaa pyrytti lisää. Kivaa hommaa lumenluonti silti on.

Kun nyt vanhoja muistelen, niin mitenkäs se toinen juttu menikään?

Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luoman lumen loi.

Olen ollut osallisena Luojani luomistyöhön!  Tai no...