Lisää oivalluksia reissun varrelta:

• Uneton yö kannattaa käyttää hyvän kirjallisuuden lukemiseen. Oma mieli rauhoittui viimein (ja lopulta tuli unikin) tartuttuani H-P Björkmanin kirjaan Valkoista valoa. Syvällistä pohdintaa kulttuurista ja hengellisyydestä taiteen innoittamana.
• Lepopäivän voi käyttää pullanleivontaan myös lomareissulla. Sillä aikaa Armas sai sivakoida vauhdikkaammin ja kauemmas tarvitsematta odotella alamäkiauraajaa...
• Tänään maailma avartui taas hiukkasen katsellessani huikaisevia maisemia Näkkälän kylässä. Mykistävää.
• Kuulin muistelman omasta itsestäni noin nelivuotiaana. Ihan liikutti oma silloinen päättäväisyyteni. En olisi uskonut!
• Netin seuraaminen tuo koko maailman huolineen ja murheineen mukaan myös lomalle. On ehkä ihan rauhoittavaa asua katvealueella, jossa ei netti toimi eivätkä kännykät pirise. Lankapuhelinjohdotkin on kääritty pois jo ajat sitten. Tällaisesta todellisuudesta eivät monet tiedä yhtään mitään. Päättäjien neuvo lienee: muuttakaa asutuskeskuksiin. 
• Skierrassa opittua: Saamelaislasten vaiheet Suomessa ovat karut. Lapset laitettiin ummikkoina suomenkielisiin kouluihin, joista pääsi kotiin kaksi kertaa vuodessa. Sinä aikana oma äidinkieli unohtui ja yhteys omaan kulttuuriin ja perinteisten elinkeinojen oppimiseen katkesi. Koulussa ei ymmärtänyt mitään, koska opetus oli vieraskielistä. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja peruskoulun saa nykyisin käydä omalla äidinkielellä. 
• Taivaalla on tavattoman paljon tähtiä, joita ei kaupunkien valosaasteessa näe koskaan. Täällä katuvalotkin sammutetaan klo 23, jonka jälkeen on oikeasti pimeää ja kirkkaalla ilmalla valtavasti tähtiä taivaankantta valaisemassa. Jotkut niistä tuikkivat, jotkut väpättävät, useimmat ovat tyystin paikoillaan. Jotkut ovat kellertäviä, toiset kirkkaita.