Aamullla satoi tihkua. Sen vuoksi ensi kertaa tuntui ilmassa keväisen maan tuoksu. Nuuuuuh, miten ihana! 

Tänään kuulin myös ensi kertaa peipposen visertelevän. Peippoja on kyllä jo näkynyt pihassa, mutta tänään puhkesivat ne riemuissaan laulamaan. Liekö kumppani siis löytynyt vai pesä valmistunut vai ikkunaverhot ripustettu? Koko tähän asti hiljainen lähimetsikkö oli mahtavasti livertelyä ja muuta lintumekkalaa tulvillaan.  Mustarastaskin intoutui tänään laulelemaan koko päivän. Saa nähdä, mihin se tänä kesänä ensimmäisen pesänsä laittaa.

Orava kävi hämmästelemässä tyhjentynyttä lintulautaa. Toivottavasti se muisti itse rohmunneensa sen tyhjäksi taas kerran. Kun täyttö ei sujunut välittömästi niin kuin yleensä, se pyöri hämmästyneenä lintulautamökin ympärillä huuli pyöreänä. Vihdoin armahdin sen ja kävin täyttämässä laudan. En kuitenkaan oravaa vaan varpusia ja tiaisia varten. Jospa niillekin jokunen pähkinä ja jyvänen jäisi. Toukomettiset, varikset ja mustarastaat poimivat syömisensä maasta laudan alta, kun eivät itse kykene laudalta noukkineen.  Harakoista yksi on oppinut nokkaisemaan lintulaudalta, tosin monen yrityksen jälkeen.

Lokkiparvikin näyttäytyi puistoalueen reunalla ja kirkui kesäisesti. Se on kumma, että ne usein sateen edellä ilmaantuvat tänne kuivalle maalle. Iltapäivällä niiden näyttäytymisen jälkeen satoikin välillä ihan kunnnolla.

Yksi pikkuinen keltainen krookus kukkii jo.

Sää oli sateinen, mutta olo keväinen.