Työt alkoivat viime viikolla. Tänään oli jo kolmas työpäivä, se kaikkein rankin, kun oppilaatkin tulivat paikalle. Tällä alalla ei todellakaan rapistella ensin papereita muutaman päivän ajan, kunnes ollaan valmiita oikeaan työntekoon, niin kuin työhyvinvointioppaat neuvovat. Koulumaailmassa aloitetaan täysillä, ja kenties muutaman viikon kuluttua ennätetään hengähtää hiukkasen. 

Meillä mikään ei ole vielä suunnittelupäivänä valmista paitsi tietenkin lukujärjestykset ja sen sellaiset - nekin muutosvarauksin. Useimmat meistä joutuvat suunnittelupäivän päätteeksi siirtämään kaikki tavaransa tämän vuoden luokkahuoneisiin, jotta viimevuotiseen luokkaan sijoitettu kollega saa omansa paikoilleen. Tänä vuonna minulla oli tavallista helpompaa, sillä heitin menemään suurimman osan materiaaleistani vuorotteluvapaalle jäädessäni, koska niille ei ollut tilaa koululla. Uusi alku perinnevarustuksella leuka ja liitu... Sain tänään kuitenkin jo avaimet ja löysin suurimman osan oppikirjoista. 

Tänään olin koko päivän valvontaluokkani kanssa ja kävimme läpi koulun rutiiniasioita. Huomenna tapaan neljä seuraavaa opetusryhmää ja viikon mittaan loput. Siitä se taas alkaa.

Pää tuntuu aika tyhjältä pitkän lepojakson jälkeen. Uniongelmat palasivat jo monta päivää ennen töiden alkua, ja  muistikin tuntuu pätkivän. Toivon kuitenkin pärjääväni ja pääseväni rutiineihin pian kiinni. Tässä hommassa rutiini ei ole ruma sana vaan päinvastoin, se auttaa ja helpottaa työn tekemistä.

Kollegoja on ollut tosi mukava tavata pitkästä aikaa. Onni on hyvät työtoverit! Myös oppilaiden tapaaminen  oli hauskaa. Heidän reaktionsa olivat vaihtelevia, kun emme ole vuoteen tavanneet. Yksi viidesluokkalainen poika kävi ihan halaamassa tervetuliaisiksi ja kaksi neljäsluokkalaista kätteli! Tytöt hymyilivät ja kyselivät kuulumisia. Monet lukioon tai yläluokille siirtyneet olivat kasvaneet ja muuttuneet aika paljonkin. Suurin osa hymyili ja tervehti iloisesti, jotkut eivät enää tunteneet...    

Ihan mukava aloittaa uutta kouluvuotta. Kyllä se tästä lähtee...