Matka on ohi. Onneksi on hienoja muistoja ja valokuvia. Kaikki sujui tavattoman hyvin. Ja jäi sellaistakin, mitä emme ehtineet. On syy suunnitella uutta reissua mahdollisimman pian!

Hyppäys Etelä-Ranskan ja Geneven helteistä (33°C) Suomen kesäsäähän (12°C) oli tullessa aika hurja. Nyt on täälläkin jo lämpimämpää (18°C). Iltojen valoisuus tuntuu taas mahtavalta, ja kunhan päästään pohjoisemmas, valoisa aika vielä pitenee.

Pihamaa oli apilankukista valkoisenaan. Jouduin nurmikon jo leikkaamaan, nyt kun se vielä meni käsikäyttöisellä koneella. Pionit ovat paukahtaneet kukkaan poissa ollessamme, ja nyt niiden lyhyt kukinta on jo loppupuolella.  Laventelini ei kestänyt leikkaamista keväällä vaan on harmaana juurakkona. Kuinkahan käy ensi keväänä? Iirikset huojuvat sinisinä ja ruusut kasvavat pituutta kovaa vauhtia.

*** 

Paikallisuutisten seuraaminen on jäänyt vähemmälle nyt, kun ei tule paperilehteä kesän aikana. Provencessa luin kyllä iPadista päivän Hesarin, mutta näköislehteä en jaksanut ladata. Ehkä on hyväkin olla välillä vähän infokatveessa, niin i-ähky helpottaa. 

Ranskassa emme avanneet televisiota juuri lainkaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Elävä elämä voitti. Ja netti. 

*** 

Kirkollisia uutisia olen hiukan netistä seurannut, ja kyllä jaksaa ihmetyttää. Näin "ulkopuolisena" näyttää todella siltä, ettei kirkon ihmisiä kiinnosta muu kuin seksi. Lähetysjuhlilta uutisoitiin vain eräästä lähetetystä pariskunnasta sekä piispan saamasta viha- ja rakkauspostista. Nettikeskusteluista on turha etsiä sopuisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Eero Junkkaala oli viisaasti muistuttanut, kuinka toisten kunnioittaminen ja yhteyden vaaliminen olisivat tärkeitä. Kirkollisessa lehdistössäkin samat aiheet puhuttavat lisättynä riidoilla päätösvallasta kirkossa. Virkamiehet ja papisto joka tapauksessa päättävät, mutta kumpi enemmän? Hohhoijaa. 

Olisipa sellaista yksinkertaista hengellistä virvoitusta saatavilla kiireiselle ja/tai uupuneelle vaeltajalle, että voisi mennä vaikka hiljaiseen kirkkoon istumaan ja levähtämään. Suomessa kirkon ovet ovat yleensä kiinni (paitsi tiekirkkojen virka-aikaan) toisin kuin katolisissa maissa. (Ranskassakin reformoitu kirkko oli lukittuna mutta katolinen auki.) Kotona ja arjessa ei helposti voi tai enää osaa hiljentyä. Kirkon holvien alla voisi aistia menneiden sukupolvien rukoukset ja ikiaikaisten totuuksien kaiun. No, enää muutama viikko herättäjäjuhlille, joilla voi taas levähtää veisuun ja ystäväkansan keskellä. Valitettavasti veljenpojan konfirmaatio osuu samaan viikonloppuun, mutta pääsemme kuitenkin piipahtamaan juhlilla.

*** 

Suomessa on nyt sydänkesän aika. Kukoistus ja valoisuus suurimmillaan. Nyt pitää osata pysähtyä nauttimaan hetkestä ja hetkistä. Tänään istutamme viimein myös kesäkukkaset pihaan.