Matkalle tai mökille lähtiessä on aina valittava sopivat matkalukemiset mukaan. Useimmiten on joitakin kiireellisiä luettavia, joiden lukemista hoputtaa kirjaston eräpäivä tai tuleva kirjapiiri, jossa kirjasta keskustellaan. Joskus on niin mukavasti kuin nyt, että kirjat saa valita vapaasti omasta lukemattomien kirjojen valikoimasta, joka on kyllä kiusallisen suuri. Silloin toimivat valintakriteereinä intuitio ja sattumakin. Otan matkaan aina useita kirjoja, koska en voi tietää, mikä niistä alkaa vetää eniten, mikä sopii fiilikseen matkan edetessä tai kuinka paljon lukemiseen on aikaa. Pahinta olisi, jos lukeminen loppuisi kesken.

 

Viime viikonlopuksi tulin valinneeksi maalle mukaan seuraavat, varsin erilaiset teokset:

• Torgny Lindgren,  Dorén Raamattu
• Fred Vargas, Sous les vents de Neptune
• H. Väisänen, Kongaksen seudun historiaa vv. 1600 – 2000 ja etenkin Uutelan väen vaiheita vuodesta 1930 alkaen
• Antti Saarelma (toim.), Homoseksuaalisuus kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä
• Aro-Heinilä Irja, Taivas täynnä sanoja.

Aika erikoinen ja sekalainen valikoima ehkä, mutta olen valintaani erittäin tyytyväinen.

Ainoa perinteinen romaani, Dorén Raamattu, jäi kokonaan avaamatta. Ranskankielistä dekkaria aloittelin, mutta varsinaisesti kolme jälkimmäistä  houkuttivat lukemaan ensin.

Kongaksen seudun historiikki sisältää enoni tallentamaa perinnetietoa äidin kotikylältä ja omasta suvustani. Tosi kiehtovaa! Uppouduin siihen lauantaina mustikkametsästä palattuani, ja tuntui kuin olisin käynyt mummolassa vuosikymmenten jälkeen! Äidin kertomat vanhat tarinat kylän tapahtumista ja mummin aikanaan mainitsemat henkilöt nousivat esiin lapsuuden muistilokeroista. Vanhat valokuvat olivat myös erittäin mielenkiintoisia ja osa minulle ennennäkemättömiä.

Homoseksuaalisuudesta kirkon piirissä käyty keskustelu ja sen mediassa aiheuttama kuohunta ovat mietityttäneet kovasti. Viimeinkin ennätin nyt perehtyä Kirkon tutkimuskeskuksen raporttiin, joka oli ollut odottamassa hyllyssä jo joitakin vuosia. Mielenkiintoista lukea erilaisia näkökantoja ja teologisia perusteluja. Jotenkin tuntuu, että ymmärrän kaikkien perusteluja. Vaikeaa silti on tietää, mikä olisi kirkossa viisas tapa edetä asiassa, joka herättää niin paljon tunnereaktioita ja jakaa mielipiteitä.

Taivas täynnä sanoja on rukouskirja, johon on kerätty Suomen Lähetysseuran kuukausikirjeissä olleita Irja Aro-Heinilän kirjoittamina rukouksia elämän arjesta. Puhuttelevaa! Ostin kirjan heräteostoksena jokin aika sitten, ja nyt tiedän jo, kenelle ystävällekin haluaisin sen antaa lahjaksi. Hyvin kirjoitettu, toimitettu ja taitettu kirja!

 

Vargasia jatkoin tänään paikallisbussissa, homoseksuaalisuusraportin luin jo loppuun, rukouskirjaa jatkan joka päivä jonkin verran ja sukuhistoriaan uppoudun viikon varrella vielä lisää. Lindgren odottaa myös vuoroaan edelleen. Ja lukemattomien pinoissa monia muitakin...