Kohtasin aamulla kolttosia tekevän Oravan. Se hyppäsi omenapuuhumme ja alkoi pudotella omenoita. Välillä se kävi nuuskimassa pudokkaita ja jatkoi sitten oksilla hyppelehtimistään. Ryntäsin pihalle kieltämään moisen huvin, mutta Orava ei ollut moksiskaan. Se tuijotti minua silmät pyöreinä, kun ensin toruin sitä suomeksi ja sitten oravaksi. Ei liikahtanutkaan. Alennuin heittelemäänkin sitä pudonneilla omenanraakileilla, mutta tyynenä se vain istui ja tuijotti rävähtämättä. Outo otus. Ilmeisesti se katsoi oikeuden olevan puolellaan, ja sen mielestä oli tarpeetonta ruveta edes neuvottelemaan. Lopulta luovutin ja lähdin pois.

No, kovin näyttävät matoisilta vähät omenamme tänä vuonna. Tiputelkoon sitten! Ostetaan kaupasta parempia tilalle.