Koska Vuodatus ei ole kahteen päivään sallinut minun jatkaa edellistä postaustani (eli muokkaus ei toimi), pitää kirjoittaa uusi osa saadakseni edellisen tarinan kunnialla loppuun.

Tampereella siis odoteltiin junaa puolisen tuntia ja lähdettiin suunnilleen saman verran myöhässä liikkeelle. Juna kiisi pimeyden halki reipasta vauhtia, ja määränpäätäni edeltävälle asemalle tultaessa konduktööri ilmoitti, että olemme 20 minuuttia myöhässä. Minun määräasemalleni tultiin kuitenkin vastoin odotuksia vain 10 minuuttia myöhässä, ja siitä kuulutus antoi kunnian junan kuljettajalle, joka "ajoi seisaaltaan ja nenä lasissa". 

Oli kuitenkin jo myöhä, joten hyppäsin taksiin ja pääsin asemalta nopeasti määränpäähän, jossa minua jo malttamattomasti odotettiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.