Pitkästä aikaa oli sellainen työpäivä, että pääsin lähtemään kotiin jo vajaan kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen. Olin ajatellut käydä kirkossa ahtisaarnaa kuuntelemassa, kun on hiljainen viikko menossa ja kerrankin lyhyt työpäivä, mutta kuinka ollakaan, sellaisia ei näköjään enää pidetä! Ei löytynyt mistään lähiseurakuntien kirkosta mitään siihen viittaavaakaan. Lähikirkossa olisi ollut Schubert-konsertti, mutta kun en erityisemmin pidä Schubertista, en sinnekään innostunut menemään. Olisin sitä paitsi kaivannut hengellistä ohjelmaa.

Niinpä päätin lähteä kirjastoon. Piti mennä bussilla, vaikka sinne olisi ollut sopiva puolen tunnin kävelymatka, sillä viime yönä potkaisin unenpöpperässä kulkiessani varpaani sängyn reunaan sillä seurauksella, että se taisi murtua. Ainakin sitä särkee. (Kehtaankohan tunnustaakaan, että pari viikkoa sitten kävi ihan samoin, paitsi kyseessä oli silloin toisen jalan eri varvas ja oven reuna, johon sen löin. Se alkaa parantua mutta jäi pahkuraiseksi, joten kai sekin murtui.) Tänään en siis voinut reippailla vaan menin kirjastoon bussilla.

Kirjastossa odotti touhukas ilmapiiri. Pian ovelta sisään astuttuani kirjastonhoitaja tuli kyselemään, olinko tullut runomatineaa varten. Enpä ollut enkä sinne mennyt, mutta valkohapsisia osallistujia näytti olevan pikku salin täydeltä. Paikalliset runonlausujat ilmeisesti esiintyivät. Samaan aikaan keskellä kirjastoa oli varsin eloisa miesseurue, varhaisessa keski-iässä, jotka pelasivat lautapeliä. Näkyi olevan ihan lautapeli-ilta heillä menossa. Muitakin asiakkaita oli kiitettävästi paikalla. Löysin useita kiinnostavia uutuuskirjoja sekä seuraavan kirjapiirikirjamme, joten oikein oli hyödyllinen käynti.

Kun lähdin kirjastosta, huomasin muitakin aktiivisia seurueita: jalkapallokentällä oli aikuisten miesten peli menossa ja tienvieret ja parkkipaikat täynnä autoja. Nuorisoa oli koolla useammassa paikassa. Ehkä joitakin ihmisiä riitti vielä sinne Schubert-konserttiinkin. Näin siis elävät tavalliset ihmiset, jotaka päässevät töistä neljän aikaan ja jaksavat illalla vielä harrastaa jotakin. Minä olen tavallisesti niin uupunut työpäivän jälkeen, että jos ei ole pakollisia töitä, en jaksa tehdä juuri mitään pyykinpesun ym. kotiaskareiden lisäksi.     

Käväisin matkalla ruokakaupassa. Kun sieltä tulin ulos, huomasin bussin jo lähestyvän. Pysäkki on toisella puolella katua risteyksen jälkeen. Kiiruhdun kohti suojatietä, ja kuinka ollakaan, lähestyvä autoilija hiljensi ja päästi minut menemään. Samoin teki bussin edessä ajanut autoilija, joten ennätin kipaista melkein pysäkille asti ennen kuin bussi tuli ja otti minut kyytiinsä. Kiitos, huomaavaiset autoilijat!

*** 

Pitää vielä kertoa pihan kuulumisia. Juuri ennen kuin lähdin kirjastoon satuin vilkaisemaan pihamaalle. Kas, siellä harakat juuri parittelivat! En ole ennen sellaistakaan sattunut näkemään. Aktin jälkeen rouva leyhytteli pitkään takapuoltaan siivillään ja pyöri sinne ja tänne. Sitten se hankkiutui koiraan läheisyyteen hyppelemään.  Kai kohta rakentuu johonkin lähistölle harakan pesä, jossa on somat munat ja harakka pitämässä puhetta vierailleen: "Tilapäinen ihan on pesä..."