Tänään oli oikeasti kesäinen ilma. Lämpötila oli ylimmillään 19°C, ja paahteisessa paikassa tuntui vieläkin lämpimämmältä. Tosi mahtavaa. Tulppaanit ovat puhjenneet kukkaan pihalla. Talvella paleltunut Astrid Lindgren -ruusukin näyttäisi työntävän esiin jotakin vihreää. Raparperit ovat valtavia. Naapurin pihassa kukkii jokin puu ihanan valkein kukkasin, joita se ojentelee hiukan meidänkin puolelle siihen kohti, josta kaadettiin viime vuonna iso raita.

Kesäinen sää reipastutti. Ensin kävelin kirkon kirpparille parin kilometrin päähän. Myyjiä siellä oli enemmän kuin ostajia, mutta kiva on, että jotakin tällaista järjestetään. Ostin festivo-kynttilänjalan ja pari helppolukuista kirjaa veljenpojille. Sitten jatkoin kirjastoon ennakkoäänestämään, sillä en tiedä, olenko varsinaisena vaalipäivänä kotona. Koska kirjatosta tarttui mukaan myös kassillinen kirjoja, palasin kotiin bussilla.

Laittelin alustavasti ruokaa ja Armaani paistoi pihvit heti kun pihatöiltään ennätti. Sitten lähdin ravintolapäivän kunniaksi pop up -kahvilaan, joka oli lähistöllä. Se oli oikein herttainen lapsiperheen sisäpiha, ja yllätyksekseni tapasin siellä suunnilleen ainoat tuttavani siltä kulmakunnalta. Oli hauska rupatella heidän kanssaan. 

Palattuani kotiin istahdin pihakeinuun miettimään arvosteluja. Parin luokan  äidinkielen arvosanoista suurin osa on nyt valmiina, noin sata kappaletta. Huomenna jatkan muihin aineisiin ja käyttäytymisnumeroihin. Tuntui mukavalta, kun siinä istuessa aurinko porotti vasempaan poskipäähän pitkästä aikaa. 

Sisään tultuani kastelin kukat, imuroin vähän ja otin pikanokoset dekkari kädessä. Ripustin pyykit (kolmas koneellinen tänään)  ja juttelin puhelimessa äidin kanssa, joka soitti huolestuneena käytännön asiasta. Sitten olin mielestäni tehnyt tarpeeksi hyödyllisiä asioista. Siirryin hyödyttömiin. Tein pari voileipää, jotka nautin pienen punaviinilasillisen kanssa (Malbec, nam). Surffailin hetken netissä ja päädyin kirjoittamaan tätä. Kohta taidan avata sen dekkarin uudelleen.  

Mietin tänään kävellessäni, että on täysin ymmärrettävää, että me suomalaiset olemme tällaisia kuin olemme. Suurimman osan vuodesta kärvistelemme kosteassa harmaudessa odottaen kiihkeästi kesää ja kunnon säitä, tai vaihtoehtoisesti kunnon talvisäitä. Jonakin vuosina ne tulevat niin kuin kuuluukin, mutta välissä on vuosia, jolloin joudumme pettymään. Kesä / talvi kestikin vain päivän / viikon / pari vikkoa. Siksi meidän on ihan pakko rynnätä ulos heti kun kesä näyttäisi tulleen ja yrittää kiihkeästi nauttia siitä siltä varalta, että huomenna se onkin jo ohi. Muistoissa on kyllä mahtavia hellekesiä, mutta yhtä lailla muistetaan kesät, jotka eivät tulleetkaan -  toukokuussa oli lämmintä muutama päivä ja sitten satoi solkenaan kolme kuukautta. Me suomalaiset kestämme toki senkin, mutta siksi olemme tällaisia.  

Toivon tasapainoisen tavallista kesää, jolloin on riittävästi lämmintä lomailijoille ja riittävästi sateita viljelijöille. Voimia antavia lepopäiviä niille, joiden jaksaminen on vähissä, ja uusia elämyksiä niille, joilla virtaa riittää omasta takaa.