Toholammista on tullut suomalaisille tuttu paikannimi, vaikka harva siellä lienee käynyt. Kaksi karmeaa liikenneonnettomuutta viikon sisällä ja useita nuoria uhreja. Suru on mykistänyt pienen paikkakunnan, kuten kunnanjohtaja totesi.

Kuulin ensimmäisestä onnettomuudesta, jossa kuoli neljä nuorta, herättäjäjuhlien aikaan. Se oli jotenkin niin järkyttävä uutinen, että se pyöri mielessä koko loppujuhlien ajan. Toholampi on Keski-Pohjanmaalla, ei kovin kaukana Lapualta. Mietin, miten kauheaa olisi yhtäkkiä saada shokkitieto oman lapsen kuolemasta. Tapaus kosketti varmasti jokaista toholampilaista. Jotenkin käsittämättömältä tuntuu siksi se, että pian sattui toinen, jossa lapsi menetti henkensä ja mopoilija on henkihieverissä sairaalassa. 

Lehdissä on spekuloitu sillä, mikä on syynä tähän. Sattuma varmaan se, että tapaukset osuivat samalle paikkakunnalle, mutta samantyyppisiä onnettomuuksia on kyllä uutisoitu joka kesä: kaveriporukka, kesäyö, kaahailua. 15 - 18-vuotias ei ilmeisesti vielä kykene ymmärtämään vastuutaan omasta ja toisten hengestä, jos pitää näyttää, mitä uskaltaa. Turha syyttää vanhempia, poliiseja, keskustapuoluetta (!), autokouluja tai muita tahoja, niin kuin keskustelupalstoilla on tehty. Asiallisen kasvatuksen saanut nuorikin voi ottaa tyhmiä riskejä, ja huonoimmillaan menee oma ja kavereiden henki. Toki pitää valistusta ja valvontaa lisätä, jos sillä saadaan yksikin ihminen pysymään hengissä aikuisuuteen asti, mutta syyllistäminen osuu usein väärään kohteeseen, kun ei taustoja tiedetä. 

Viimeisemmässä tapauksessa 15-vuotias kuski oli liian nuori kuljettamaan allaan ollutta pyörää, jonka oli vasta pari päivää aiemmin ostanut / saanut. Kauhistuttavaa ottaa vielä lapsi kyytiin. Mutta aina ei vain lähtiessä kysytä lupaa vanhemmilta tai luvataan ajaa ihan hiljaa... Kaahailu on oikeasti todella yleistä. Mitä voivat vanhemmat tehdä? Eikä taatusti riitä poliiseja joka kylätielle valvomaan.  Maalla oma kulkupeli on välttämätön heti kun ikä riittää, sillä julkista liikennettä ei ole lainkaan, eikä voi vaatia, että murrosikäinen viettäisi illat ja viikonloput kotona. Mikä neuvoksi? Vai pitääkö hyväksyä, että luonnonvalinta karsii tietyn osan ikäluokasta nykyisin tällaisin keinoin? Karua, varsinkin kun uhriksi joutuu myös syyttömiä.

Joku kirjoittaja kysyi, onko Toholammin suojelusenkeleillä ollut kesäloma menossa viime viikkoina. Vaikea käsittää, miksi Jumala sallii tällaisia onnettomuuksia. Hän ei niitä aiheuta - ihmisethän virheitä tekevät ihan itse - mutta ei myöskään estä. Ollaan vaikeiden peruskysymysten äärellä: miksi Jumala sallii Gazan pommitukset, Syyrian sisällissodan, kristittyjen tyttöjen sieppaukset ja myynnin Nigeriassa... Miksi toisille iskeytyy musertavan suuria taakkoja kannettavaksi?  Miksi joidenkin elämä menee pieleen ja pirstaleiksi yhden pienen hetken seurauksena? (Erään kirjan nimi kuvaa hyvin: Silmänräpäys ja koko elämä.)