Joskus tekee mieli valittaa. Perjantaina valitin ääneen kipua ylävatsassa, mutta nyt valituttaa koko tilanne ja hoito. Minun pitää luultavasti ainakin kuukauden ajan olla ikävällä dieetillä: vain hapanmaitotuotteita ja mössöruokia. Ei kahvia, ei mitään tuoretta, ei varsinkaan suklaata. Alkaa varmaan tuollaisen kuukauden jälkeen valua viilit korvistakin!

Eikä tuo mitään, kestän kyllä, mutta enemmän surettaa vanhempieni kohtalo. Isä joutui lyhytaikaiseen hoitokotiin jonottamaan pysyvää hoitopaikkaa. Hän ei voi ymmärtää, miksi hän ei pääse koiin. Se on ainoa asia, josta hän puhuu: "Enkö minä vois päästä kottiin?" Sydäntä raastaa sanoa, että et valitettavasti enää pääse, kun et siellä pärjää. Hoitokoti on aika kammottava paikka. 50 dementikkoa, joista osa vain huutaa ja seilaa ympäriinsä. Hoitajia on vähän ja hekään eivät ainakaan minun käynneilläni ole olleet asiakkaiden luona. Isäparka, joka on tottunut hiljaisuuteen ja rauhaan, kärsii ihan hirveästi. Luulen, että häntä pelottaa siellä. Kun puhun, että ovat jonossa parempaan paikkaan, jossa voivat olla äidin kanssa yhdessä, hän sanoo vain: "En minä elä niin pitkään." On kauheaa, jos he joutuvat elämänsä viimeiset viikot tai kuukaudet olemaan erossa, kun eivät edellisen 58 vuoden aikana ole olleet erillään kuin sairaalareissujen ajan. Äiti, joka toistaiseksi asuu kotona kotihoidon käyntien turvin, itkee samaa asiaa ja soittaa minulle useita kertoja päivässä. Mitä voin tehdä? Jos joku tätä blogia lukee, voisiko Lukija lisätä tämän asian iltarukouksensa asialistalle? Kiitoksia ihan valtavasti! (Jos ihme tapahtuisi, vapautuisi pariskuntapaikka muistiongelmaisten hoitokodista pian eikä yli puolen vuoden jonotuksen jälkeen vasta.)     

Tiedän, että oman akuutin sairauteni taustalla on yhden sopimattoman aterian lisäksi stressi. Vanhempien tilanne ja työstressi pahentavat oireita. Niille en kuitenkaan voi mitään. Nyt saan pari päivää olla sairaslomalla, ja aion ainakin puolet huomisesta lepäillä vain. Toinen puoli menee vanhempien asioissa ja keskiviikon tuntien suunnittelemisessa sijaiselle. Viikonloppuna sain kokeita tehtyä ja korjattua. Kolme pinoa korjattavia on enää pöydällä ja kaksi koululla huomenna lisää...

Eilinen Päivän tunnussanan teksti oli lohduttava: "Lakkaa itkemästä, kuivaa kyyneleet silmistäsi! Saat palkan vaivannäöstäsi,  sanoo Herra." (Jer.31:16) Kunpa niin kävisi.