Olen sairaana ja kotosalla. Niinpä on taas mahdollisuus katsella ikkunasta pihamaalle. Ihmettelin hetki sitten, mitä isoa valkoista vilkkui omenapuussa. Tarkensin katsettani, ja huomasin, että sehän oli ison närhen takapuoli! Siellä se kieppui ympäriinsä. Samaan aikaan paikalla oli kaksi varista hyppelehtimässä puun alla. Kun sitten muutamaa hetkeä myöhemmin katsoin uudestaan, siellä olikin ihan eri meno: talitinttiparvi pyrähteli puussa ja lintulaudalla herkkuja nokki käpytikka. Maassa hypähteli mustarastaspariskunta, joka on viihtynyt meidän pihassa koko talven. Aamuisin ennen päivänkoittoa kaikuu jo ihana mustarastaan kevätlaulu, joka tuottaa keveän keväisen ailahduksen rintaan. Jo takana on talvi...

Muuten on maisema harmaa ja iloton. Lumilaikkuja on vielä siellä täällä. (Ajattelin ensin sanaa pälvi, mutta wikipedian mukaan pälvi onkin lumeton kohta, ei lumilaikku. Pälvetkin ovat siis jo mennyttä.) Eilen satoi vettä ja täksikin päiväksi on luvattu sadetta. Loput lumet saavat kyytiä.

Kas, nyt lintulaudalla on tiklipariskunta! Niitä en olekaan ennen nähnyt, ja meni jonkin aikaa ennen kuin sain lajin selvitettyä.  Näyttää hauskalta, kun ne nokkivat jyviä ja sylkäisevät aina kuoret sivulleen, pthui. Nyt mustarastas kävi hätistämässä tiklit tiehensä. Ne tulivat kuitenkin pian takaisin. Päivittäinen taistelu lintulaudan herruudesta jatkuu...