Olen kateellinen keskieurooppalaisten terveydenhoitosysteemistä. Siellä lääkäri tulee sairaan kotiin päinvastoin kuin meillä, jossa sairaan on raahauduttava lääkäriin. Tämä tuli taas mieleen, kun eilisen töissä olon jälkeen tauti paheni ja jouduin tänään jäämään uudestaan kotiin. Pomo ilmoitti, että olisi hankittava lääkärintodistus. Niinpä vain kuumeisena piti lähteä matkaan. Neljän minuutin kävely bussipysäkille tuntui jo rasittavalta. Sen jälkeen piti vielä istua bussissa puoli tuntia. 

Lääkäri oli juuri niin mukava kuin muistinkin. Työterveyshuollossa on se hyvä, että voi valita lääkärin kymmenien joukosta. Olin edellisen kerran käynyt hänen vastaanotollaan useita vuosia sitten, ja hän  katseli koneeltaan, mikä minua silloin oli vaivannut. Yleensä käyn meille nimetyllä työterveyslääkärillä, koska hänkin on hyvä ja asiallinen, mutta hän ei ollut tänään paikalla. Huolellisen tutkimuksen jälkeen sain hoito-ohjeita ja sairauslomatodistuksen.

Paluumatka otti vielä enemmän voimille kuin meno, sillä bussi oli mennyt juuri kolme minuuttia aikaisemmin ja jouduin odottamaan 20 minuuttia seuraavaa. Niinpä iltapäivällä olikin kuume noussut 38:aan. Huippasi ja oli muutenkin hutera olo. Onneksi pitkien päiväunien jälkeen kuume laski.  

Hyvähän tässä on, kun tauti on ohimenevää laatua ja varmasti jossakin vaiheessa paranee. Rasittavinta on sairaana suunnitella vaihtuville sijaisille tunnit sairasloman ajalle. Siihen menee tuntikausia. Paljon helpompi olisi itse pitää tunnit. 

Lopuksi potilas mutisee vielä kiitollisuutensa lääkkeistä. Onneksi on tehokkaita astmalääkkeitä ja särkylääkkeitä, joilla olo kohenee huomattavasti. Olisi kauheaa, jos joskus tulisi tilanne, jossa ei lääkkeitä saisi. Sellainen tilanne on vaikkapa syyrialaisilla tällä hetkellä. Toivottavasti säästymme sellaiselta.