Tänä aamuna kuulin kevään ensimmäiset peipposet! Sekä omassa lähimetsikössä että työpaikan vieressä visertelivät ne niin innoissaan, että tuli hyvä mieli. Menin töihin puoli tuntia tavallista aiemmin, lähdin ennen seitsemää, ja luonto oli jo virkeänä: käpytikka koputti käsittämättömän nopeasti koivussa korkealla, pikkurusakko puikki kävelytien yli, mustarastaat livertelivät ja kaiken kruununa sitten myös peipposet.

Samalla kun valo lisäntyy, yöunet myös lyhenevät. Lääkkeetkään eivät pidä yhtä pitkään unessa kuin talvisydännä. Onneksi kevään herääminen antaa voimia ja piristää. Tulppaanit ovat alkaneet nousta kukkapenkissä, mutta niiden kasvu pysähtyi viime viikon räntäsateiden vuoksi. Muutama leskenlehti ehti jo kiukkaan pari viikkoa sitten naapuritalon seinustalla, mutta en tiedä, miten niiden kävi takatalvessa.

Meillä oli tänä vuonna perinteisen pääsiäiskirkon sijasta kirkkohetkiä uskontotunneilla. Tänään niitä oli kaksi: kolme-nelosluokkalaisille toinen ja viitos-kuutosille toinen. Onnistuivat erinomaisesti, ja päätimmekin seurakunnan väen kanssa jatkaa tällaisen yhteistyömuodon kehittelemistä, kun koulun johto ei salli enää koko alakoulun yhteistä pääsiäiskirkkoa. Syy on se, että rinnakkaisohjelma niille, jotka eivät osallistu kristillisiin hartaustilaisuuksiin, on kuulemma vaikea järjestää riittävän tasokkaaksi. Hm.

Pääsiäinen oli tänä vuonna aika aikaisin. Nyt toivottavasti jatkuu oikea kevät lämpenevine säineen. Pian alkaa harmaankalvakka luonto vihertää. Aalto vapaa välkkyilee ja lintu pieni suruton laulelee: nyt kevät on!