Kirjakaupat pullistelevat aikuisten värityskirjoja, monenlaisia, eri tyylejä. 

Kolahtaako? Olettko aina halunnut värittää, kun olet nähnyt lasten värittävän omia kirjojaan? Arveletko, että värittäminen voisi lievittää stressiä? Saisit hetken "omaa aikaa"?

Minä en! En voisi juuri kuvitella ahdistavampaa tekemistä kuin nyhertäminen pikkutarkkojen värityskirjakuvien kanssa. Jos  tarvitsisin hetken omaa aikaa kiireen keskellä, niin en varmastikaan tarttuisi värityskirjaan, vaan sulkisin silmäni, hengittäisin muutaman kerran syvään, huokaisisin. Takuulla tehokkaampaa kuin ripeltäminen värityskuvan kanssa: Varo ettei mene rajan yli! Täytä pinta kokonaan! Valitse sopivat värit!

Toisaalta tulee mieleen, että väristyskirjoissa on kyllä jotakin samaa kuin buddhalaisten mandaloissa. Niitä tehdään rauhassa pitkään, mietiskelyn apukeinona. Valmiiksi saatu heitetään pois, sillä lopputulos ei ole tärkeä. Tarkoituksena onkin tyhjentää mieli kaikista ajatuksista ja varsinkin kaikesta haluamisesta. Jospa onkin joku ihmistyyppi, jota auttaa ja rauhoittaa pikkutarkka näpertely? Ei tarvitse ajatella vaan toistaa sain annettua mallia. Sama henkilö varmaan rentoutuu myös nypläämällä pitsiä tai kokoamalla pienoismalleja. Laivoja pulloihin. 

Minä hermostun, jos hengarit tarttuvat korihyllyllä toisiinsa tai jos pitäisi isoilla sormillani saada lanka neulansilmään ja tehdä pikku pikku pistoja pikku pikku kangastilkkuun. Värityskirjojen suhteen ymmärrän hyvin erästä veljenpoikaani, joka antaa mennä isoja pintoja yli kaikkien rajojen, samalla värillä kaiken lisäksi. Niin sitä pitää: suuria linjoja, isoja aloja!

Puhumattakaan siitä, että olisi aikaa hukattavaksi moiseen turhuuteen. Minulla on aina valtava määrä tekemättömiä töitä odottamassa, että joskus olisi niihin aikaa. Kyllä ennemmin järjestelisin kaappeja, tyhjentäisin työpöytää, putsaisin sähköpostilaatikkoa, liimailisin valokuvia ja lehtikeikkeitä, pyyhkisin pölyjä, silittäisin... Kun vain olisi aikaa. 

Värityskuvabuumin ymmärrän kyllä aivan mainosti: kun yksi kustantaja tajusi markkinaraon, ovat kaikki nyt kiireesti tuottaneet oman mallistonsa kerätäkseen oman osuutensa tästä muotioikusta. Ensi vuonna värityskirjoja saa kolme kappaletta eurolla. Eipä silti, ne, joille pikkutarkka työskentely sopii, iloitkoot ja väritelkööt kaikessa rauhassa. Voin myös kuvitella, että kotiäiti värittelee yhdessä lastensa kanssa: meidän yhteinen värityshetki, jokaisella oma kirjasensa. Kaikin mokomin. Kunhan kenenkään ei ole pakko.