Olen monesti miettinyt, miksi minulla ei ikinä ole sellaista päivää, jolloin ei olisi mitään pakolllista tekemistä, siis päivää, jonka voisi käyttää ihan miten vain ilman velvoitteita ja "pitäisi tehdä" -ajatuksia. Kadehdin salaa niitä, jotka voivat kuluttaa aikaa ilman ennakkosuunnitelmia.

Tänään päätin, että joskus on vain otettava aikaa sellaiseen, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Päätin, että tänään on hyvä päivä lähteä liikkeelle ilman ennakkosuunnitelmaa. 

Käytyäni ensin kampaajalla ja ruokaostoksilla palasin kotiin syömään lounaan. Sitten lähdin bussipysäkille. Keskustaan päästyäni suuntasin Ateneumiin katsomaan Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyä. Se oli ihan kiinnostava, mutta minua ei kuitenkaan niinkään kiinnostanut valokuvaustekniikka kuin kuvattavat kohteet: ihmiset ja tapahtumat. Varsinkin Kiinan kuvat vallankumouksen ajoilta jäivät mieleen, toki myös Neuvostoliitto, Ranska, Gandhin viimeiset hetket jne.

Ateneumista lähdin aseman edustan kautta kohti Sanomataloa. Assan nurkilla saaa hyvän näkökulman yhteiskunnan huono-osaisuuteen, kun huumeista tai viinasta sekaisin olevat ihmiset, irralliset maahanmuuttajat, Ison Numeron myyjät, katusoittajat ja satunnaiset ohikulkijat seilaavat toistensa lomassa. Sanomatalossa pistäydyttyäni tulin aukiolle, jossa saattoi tarkastella sekä korjaus- että uudisrakentamista sekä useita julkisia rakennuksia. Eduskuntatalolla oli kaunis huputus. Keskustakirjaston rakennustyömaata vasta aloitellaan. Mahtaako alueesta tulla hyvä? Valkoiset rakennuskolossit radanvarressa ainakin ovat kauheita.

Kävelin bussipysäkille ja lähdin kotia kohti. Poikkesin vielä Lidlissä, mikä tuntuu aina kuin olisi ulkomailla kun suurin osa asiakkaista, työntekijöistä ja myytävistä tuotteista näyttäisi olevan muualta kotoisin. Käyn siellä niin harvoin, että aina tulee eksoottinen olo. Ostin schwartzwaldtinkinkkua ja taateleita.

Illalla katsoin telkkarista kiinnostavaa ohjelmaa  Sir Richard Attenboroughin luontokuvausreissuista .

Tämä oli mukava päivä. PItää käyttää sairaslomaa hyödyksi ja tehdä muitakin kulttuuripyrähdyksiä. Aina virkistyy, kun saa vain lähdettyä. Ehkä ne "pitäisi tehdä" -hommatkin sitten aikanaan sujuvat ripeämmin, kun on välillä muuta ajateltavaa.