Kotimaa-lehti kertoi kohusta, joka syntyi, kun teologiharjoittelija oli paljastanut Pohjanmaalla koululaiskirkossa, ettei joulupukkia ole olemassa ja vanhemmat ostavat lahjat. Joku tuohtunut äiti oli nostanut asiasta suuren haloon. Oppilaat olivat alkaneet oireilla. 

Tästä innostuneena Kotimaa kysyi kirkkoherroilta, miten eri paikkakunnilla suhtaudutaan joulupukkiin ja tonttuihin kirkon tiloissa. Kaikenlaisia vastauksia löytyi. Pääosin kuitenkin muistutettiin, että kirkossa pidetään esillä oikeaa joulun sanomaa. Ei kuitenkaan haittaa, jos joku lapsukainen tulee kirkkoon tonttulakki päässä.

Tulipa tuosta mieleen, että meillä kävi kerran päinvastoin. Joulukirkossa pappi puhui tontusta (nimi unohtunut, olisikohan ollut Touho), joka lähti Korvatunturilta Helsinkiin viettämään huonoa elämää. Kun hän lopulta palasi ryytyneenä takaisin, joulupukki antoi kaiken anteeksi. Opetus oli: Jumalakin on vähän niin kuin joulupukki - antaa kaiken anteeksi, jos on töppäillyt. Silloin lähti meiltä opettajainhuoneesta viestiä seurakuntaan, että jospa siellä kerrottaisiin oikeasta joulusta, kun koulussa riittää tonttuilua tarpeeksi eikä varsinaisesta joulun sanomasta voi puhua kuin uskontotunneilla. Kirkossa taasen ovat läsnä kaikki, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan luvan osallistua hartaustilaisuuteen. Jonakin toisena joulun jo aiemmin pyysin varta vasten ennen joulukirkkoa, että siellä rukoiltaisiin, vaikkapa Isä meidän, kun se on ainoa hetki kouluvuodesta, jolloin se on mahdollista. Sen jälkeen on Isä meidän -rukous onneksi kuulunut joulukirkon ohjelmaan. 

Tämän vuoden viimeisellä kolmannen luokan uskontotunnilla muuten joku muistaakseni kysyi, onko Jumala totta, ja joku saman tien alkoi puhua joulupukista. Tulin sanoneeksi, että Jumala on totta mutta joulupukki on satuolento. Sitten vasta tajusin, että joukossa saattaa olla joku, joka edelleen uskoo joulupukkiinkin ja jonka vanhemmat vaativat, ettei koulu saa sitä uskoa horjuttaa.  (Ihan oikeasti, minulle on sellaistakin soitettu joskus ennen joulua, kun olen opettanut ykkösluokkaa.) Onneksi keskustelu eteni sen pohdintaan, kenen pikkusiskot ja -veljet vielä uskovat joulupukkiin.

Jos nyt joku lukija pillastuu siitä, että sanoin Jumalan olevan totta, lisään vielä, että tapana on nykykoulussa tuoda esille, että kyse on uskonasiasta: toiset uskovat, toiset eivät, ja kunkin on itse mietittävä, mitä mieltä on. Omasta puolestani kerron, uskonko vai enkö, vain siinä tapauksessa, että joku sitä suoraan kysyy. Jos olen eri mieltä kirkon opetuksen kanssa, sanon, että kirkko opettaa että...

Palatakseni joulupukkiin, niin minusta isäni teki viisaasti, kun hän opetti meille pienenä, että joulupukkia ei ole oikeasti olemassa, mutta jouluna kaikki leikkivät, että joulupukki on totta,  ja jotkut esittävät joulupukkia. Isän perustelu on, että jos lapsia huijataan joulupukilla, niin totuuden paljastuessa menee usko Jumalaan siinä samalla. Niin on tainnut yhä useammalle käydä.