Vuosi vuoden jälkeen kevät jaksaa hurmata. Uusi alku, nopea muutos harmaudesta luonnon hersyvään vehreyteen. Tänä vuonna koivujen hiirenkorvat eivät kauan aikailleet ennen kuin puhkesivat lähes saman tien lehdiksi.

Kun tänä aamuna avasin makuuhuoneen ikkunan,  ensimmäinen kuulemani ääni oli satakielen laulu! Oi ihanuutta. Ei näytä kerrostalotyömaakaan haittaavan ihanaa lurittelijaa, joka uskollisesti palaa joka kevät samoille tanhuville.

Kun katson pihamaalle, näen pienen kirsikkapuumme kukassa. Omenapuunkin kukat ovat puhkeamaisillaan. Raparperit ovat muhkeita omassa nurkassaan. Ruohosipulinkukat ovat nupulla. Kukkapenkin narsissit ovat olleet komeita, mutta nyt ne jo ovat lakastumassa. Tulppaanit sen sijaan kukkivat kauneimmillaan. Matalat lilat ja valkoiset kukatkin ovat jo kukassa - olivatkos ne sammalleimuja? Suikeroalpi on levittäytynyt alusmatoksi koko kukkapenkkiin. Varmaan se jo nurmikollakin rientää eteenpäin sentti sentiltä. Pionin varret ovat jo kohta metrisiä, liljatkin hyvässä vauhdissa. Ilokseni huomasin eilen, että laventelitkin vihertyvät. Ne leikattiin alas keväällä ja ajateltiin katsoa, kuinka käy. Ovat kovin puumaisiksi tulleet. 

Kunhan aikaa liikenee, pitäisi kylvää joitakin yrttejä. Kasvimaalle laitan taas kesäkurpitsoita. Armaani saa huolehtia muista, perunoista ainakin.  

Kesäkukkia ei oikein vielä uskalla laittaa. Orvokkiamppelit ovat jo keikkuneet pari viikkoa paikoillaan, mutta muut saavat vielä odottaa hallaöiden varalta. 

Täksi päiväksi luvattiin runsaita sateita. Uudemman säätiedotuksen mukaan tulossa on "vain" normaalia tai heikkoa sadetta, hetken aikaa ehkä hiukan runsaampaa. Hyvä juttu - ei tarvitsisi kastella. Sade antaa lisää puhtia kesän etenemiselle.

Tervetuloa, suloinen suvi!