Olin tänään jäähyväismessussa. Seurakuntamme yli 40 vuotta palvellut sivukirkko poistettiin käytöstä ja myydään pois. Tilaisuudessa muisteltiin menneitä ja oltiin haikeita. Saarnan pitänyt pappi muistutti, että kirkko voitti taannoin Suomen rumin kirkko -kisan. Marraskuun alusta kyseenalainen kunnia siirtyy Tapiolan kirkolle, joka tuli kuulemma toiseksi. Varmaan ilahtuvat ykkössijasta. Opin myös, että sama arkkitehti, joka piirsi meidän kaupunginosamme mustan laatikon, on suunnitellut myös mm. Makkaratalon ja Espoon kaupungintalon. Edellinenhän päätettiin säilyttää betonibrutalismin muistona, ja jälkimmäisestä on yritetty tehdä purkupäätöstä useampaan otteeseen. En tiedä, mikä tilanne on nyt.

Tilaisuus oli kuitenkin mitä lämminhenkisin. Saimme myös kuulla ghanalaisen lauluryhmän musiikkia ja heidän pastorinsa puheen. Hekin menettivät nyt kokoontumispaikkansa ja siirtyvät toisaalle.

Syy kirkkojen ja muiden tilojen myyntiin on yksinkertainen: raha. Kirkkoon kuuluu niin paljon vähemän ihmisiä kuin ennen, ettei ole varaa ylläpitää monia rakennuksia. Toki se on ymmärrettävää. Hiukan mietityttää kuitenkin se, mitä tulee tilalle. Onko kirkolla näkemystä siitä, mitä tehdään, jos paikka halutaan ostaa vaikkapa moskeijaksi, tai onko sillä edes väliä, kunhan saadaan siitä rahaa? Muslimeille se olisi varmaan aivan sopiva, eikä täällä päin kaupunkia taida moskeijaa olla ihan lähellä.

Minulle kyseinen kirkko ei ole henkilökohtaisesti erityinen. Hyvä puoli oli se, että se oli lähellä, kävelymatkan päässä kotoa, mutta huono puoli oli se, ettei siellä ollut viime vuosina jumalanpalveluksia. Raamattupiiri siellä kyllä kokoontui ja joutui nyt siirtymään puolen tunnin kävelymatkan päähän. Tänne muuttaessani messu oli siellä joka pyhä, sillä pääkirkko oli remontissa. Kävin siellä aina kun pääsin. Nyt en juurikaan ole sunnuntaisin kotosalla, joten messuun pääseminen on harvinaista. Kotikirkkofiilis tulee minulle ihan toisaalla - siellä, missä minut tunnettiin ja missä olin osa yhteisöä. 

Rahanpuutteen lisäksi syynä kirkkojen sulkemiseen ovat myös sisäilmaongelmat. Hakavuoren kirkko lienee jo suljettu, koska siellä ei ole terveellistä oleskella. Munkkiniemessäkin taisi olla ongelmia. Rahanpuute taas sai Vartiokylän seurakunnan luopumaan Matteuksenkirkosta Itäkeskuksen keskeisimmällä paikalla. Olisi luullut, että niin hyvälle paikalle olisi kannattanut järjestää sellaista toimintaa, että kirkon seinät oliivat pullistelleet. 

Kovin surullista, että on jouduttu säästökuurille. Se saattaa koitua kuitenkin hyödyksikin, jos se lisää yhteisöllisyyttä ja jos seurakunnissa aletaan tarvita myös seurakuntalaisten apua erilaisissa tehtävissä. Toivon, että afrikkalaispastorin rohkaisu käy toteen: Jumala pitää huolen ja tietää, mitä on tapahtumassa. Tämä voi olla tie uuteen.