Netissä aamulla surffatessani osui silmiin puhutteleva otsikko Vihapuhelakko. Se jäi mieleen, ja pienellä googletuksella löysin kirjoittajan ja median: Savon Sanomien bloggari Jampe ehdotti päivän lehdessä kaikkien suomalaisten yhteistä lahjaa satavuotiaalle isänmaalle: vihapuhelakko! http://blogit.savonsanomat.fi/sita-sun-tata-kaikilla-mausteilla/vihapuhelakko/ Loistava idea, kannatan lämpimästi.

Jos jokainen ärsyyntynyt tai äkäinen pysähtyisi hetkeksi ennen kuin antaa sormiensa tanssia näppäimillä (tai ehkä pikemminkin paiskautua näppimille) kirjoittamaan negatiivista purskahdustaan ja miettisi, voisinko sanoa tällaisen aikomani herjauksen vasten naamaa tuttavalle, naapurille, veljelle, rakkaalle... Jos en, miksi heittäisin sen vasten tuntematonta? Miksi lisäisin pahuuden ja kaunan määrää maailmassa, jossa sitä on jo yllin kyllin? Entä miten toivoisin toisten ottavan vastaan minun sanomiseni? Arvostanko tahallista väärinymmärtämistä, toivonko myrkyllisiä viestejä vastauksena mielipiteisiini?

Ymmärrän, että monilla on nykyisin todella paha olla, mutta kaunan käsittelyyn toivoisin rakentavampia tapoja. Niitä voisimme juhlavuoden kunniaksi etsiä yhdessä.