Muutama päivä sitten oli mahtava suojakeli ja paljon lunta. Tein portin pieleen kävelytien reunaan lumiukon, joka hymyili ja vilkutti ohikulkijoille. Huomasin monen ohikulkijan hymyilevän ukkelille ja jopa pysähtyvän sitä ihailemaan. Vaan sitten eräänä aamuna olikin lumiukon huiskuttava käsi katkaistu ja pää heitetty maahan! Kuka koki hyväntuulisen lumiukon niin ärsyttäväksi, että sille piti tehdä pahaa? Saatan olla väärässä, mutta jotenkin on vaikea kuvitella ketään naishenkilöä pahoinpitelemässä lumiukkoa yön pimeydessä. Sen sijaan joku humalainen pojankoltiainen olisi voinut olla asialla. Mikä saa ihmisen tuhoamaan sellaista, joka on tarkoitettu ilahduttamaan muita?

Lumiukko on toki vain leikkiä, mutta valitettavasti sama asenne näkyy ihmissuhteissa. Mikä saa ihmisen pahoinpitelemään muita, jopa läheisiään? Mikä saa ihmisen alentamaan, moittimaan, solvaamaan toisia?

Radiossa selkäni takana juuri selitetään, että lapsena koettu väkivalta saa aikaan väkivaltaista käyttäytymistä. Jos ei ole saanut rakkautta, ei osaa sitä myöskään antaa eikä edes vastaanottaa. Sääli.   

 

Lumiukon jatkokuulumiset 16.1.2010:

Lumiukkoparka on tähän mennessä joutunut useaan kertaan kaltoin kohdelluksi. Pää on katkaistu useana yönä, savuke tumpattu päälakeen ym. Tällä viikolla ukko oli potkaistu kumoon kahtena eri yönä. Mahassa oli iso lommo. On alkanut tulla epämiellyttävä olo: porttimme luona vierailee siis yön pimeydessä vähän väliä  joku pahantahtoinen, aggressiivinen henkilö, joka vihaa joko lumiukkoja yleensä tai juuri tätä meidän hymyilevää ukkoamme. Seisooko hän siellä pitkäänkin? Suunnitteleeko hän tekonsa etukäteen vai onko impulsiivisen väkivaltainen?

Tänä aamuna ukkoa ei näkynyt töistä tullessani ollenkaan. Ihmettelin hetken, kunnes huomasin: rakkaani oli kärrännyt ukkelin polun toiselle puolelle koivun taakse. Sieltä ukko kurkistaa, edelleen veitikkamaisesti hymyillen... 

 

17.1.2010

... vaan eipä kurkistanut enää tänä aamuna. Ukko oli taas tönäisty kumoon, pää irtonaisena vieressä. Edessä näkyi kengänjälki kokoa 43-44. Nyt lumiukkoparka on nostettu ylös ja se katselee polusta poispäin. Silmissä jäisiä kyyneleitä. 

 

25.1.2010

Viikon verran Ukkeli sai rauhassa tähyillä kaukaisuuteen koivun takana. Tänään oli taas pää pudotettu. Armaani nosti sen jälleen ylös. Pahantahtoinen Ihminen liikkuu siis edelleen lähistöllä.  

27.1.2010

Tänä aamuna oli taas ukko päätä lyhempi. Taas nostettu ylös. Ukko katsoo polulle päin ja hymyilee edelleen.

29.1.2010

Aamulla oli ukko kokonaan kaadettu hankeen. Armas nostanut töihin lähtiessään ylös.

Tänään töistä tullessani ukon eteen pysähtyi pikkulapsi, jonka iti tuli perässä toista lasta pulkassa vetäen. Isompi lapsi huudahti: "Äiti, katso, täällä on lumiukko!"  Äiti vaikutti epäilevältä: "Ai missä? - Ai, SIELLÄ, niinpä onkin."

Ukko sai siis taas ilahduttaa pientä kulkijaa huolimatta jostakusta ehkä aika isosta ilkeilijästä.