Tilannetiedotus:

Ylä-Pirkanmaalle tulee hyvä puolukkasato, mutta vielä marjat ovat hiukan raakoja ja pieniä. Oli hauskaa käydä marjametsässä. Toivottavasti puolukat jälkikypsyvät ämpärissä... (Armaani jatkaa putsaamista parhaillaan, kun minä jo väsyin).  Löytyi myös muutama kantarelli (halla oli kyllä puraissut) ja ämpärillinen lampaankääpiä. Mustikoitakin olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta hallan jälkeen olivat jo hiukan vetisiä. Pistelimme niitä poskeemme. 

Syksyisessä metsässä on mukava kulkea! Yhtään karhua emme tavanneet, sillä pidimme mennessä veljenpoikien kanssa kohtuullisen kovaa ääntä. Hirvikärpäsiä oli runsaasti. Oli hirvikärpästakit, mutta silti inhotukset ujuttautuivat kauluksesta niskaan. 

Yöllä maalla oli PILKKOPIMEÄÄ. Ei kaupungissa uskoisi, miten sysipimeää voi jossakin olla. Öisellä reippaalla kävelylenkillä pihan perille aamuyön viileydessä ( klo 3.00 +4°) oli otsalamppu tarpeen.

Omenoita kuultavia oli puu punanansa (muistatteko sen laulun?). Poimimme sadon talteen mahdollisen tulevan hallan alta pois.

Mitenkäs se vanha kansakoululaulu menikään:

1. Omenoita kuultavia puut on punanansa. Oksat taipuu, huojuu runko heidän painoansa.

2. Meidän väki katseleepi omenoita puussa. Miettii hiljaa mielessänsä kaikki sormet suussa:

 

(... Jaa-a, eipä muistukaan enempää mieleen. Muistattekos, lukijat?)