Kielipoliisin käsikirjassa (toim. Pirkko Muikku-Werner, Tammi 2005), jota olen viime viikkoina lueskellut,  käsitellään pääasiassa kielenhuoltoasioita, mutta sieltä löytyi muutakin, mm. tämä innostava Taina Westin pohdiskelu:
 
”Vanha totuus on, että hämärästi ajateltu on hämärästi sanottu, mutta ilman hämärää, säännöistä vapaata ajattelua, ei koskaan tule mitään kirkasta  ilmaistavaakaan. Hämärä ajattelu on parhaimmillaan asiakokonaisuuksien vapaata assosiointia omassa päässä. Ei siis sanojen lätkimistä vapaasti peräkkäin. Ihminen voi ja hänen pitääkin ajatella hämärästi silloin, kun on ihan itsekseen. Jo sana hämärä on vapauttava. Kaikki ympärillä alkaa menettää selkeät muotonsa ja muuttua joksikin muuksi. Sanoissa on vielä jotain tuttua, mutta samalla niiden ääriviivat katoavat.
 
Sanalla hämärä tarkoitan tässä yhteydessä myös jonkinlaista hitautta ja raukeutta. Hämärä ajattelu ei ole alusta loppuun loogista eikä tehokasta, vaan hämärä ajattelu vaatii aikaa ja tilaa. Hämärä ajatus poukkoilee sinne tänne. Hämärän ajattelun säännöt jokainen luo itse. Vapauttavinta hämärässä ajattelussa on se, ettei kukaan sano kesken kaiken, että ei noin voi ajatella! Tuossa ei
ole mitään järkeä! Et voi käyttää tuota sanaa kuvaamaan teekannua!

- - -

Ammatikseen ajattelevien saattaa olla vaikea antaa ajatustensa vapaasti temmeltää, koska vapaasti temmeltävä ajattelu ei välttämättä tuota mitään konkreettista tai se tuottaa jotain vasta pitkän ajan kuluttua. Takeita ei ole myöskään siitä, että mahdollisella tuloksella olisi mitään tekemistä alkuajatuksen kanssa. Tämän voi tulkita niinkin, että ihminen, jonka ajattelun tulos on ihan päinvastainen kuin annettu tehtävä, on ajatellut väärin. Niin sanottu väärä ajattelu tuottaa kuitenkin suurimmat oivallukset.
 
Tämän vuoksi esimerkiksi poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu Suomessa on niin laimeaa ja tylsää. Ääneen ajattelu on kielletty. Mielipiteen vaihtaminen on henkilökohtainen katastrofi.  Se on kummallista, sillä ainoastaan keskustelussa toisten kanssa hämärä ajatus muuttuu kirkkaammaksi, ja vähän ajan kuluttua se saattaa taas olla hämärä, koska uusi ajattelu tuo siihen jälleen uusia puolia. Ajatteluhan on parhaimmillaan prosessi, eikä kukaan pysty prosessoimaan kaikkea omassa päässään.”  (s. 160 – 161)
 


Suosittelen kirjaa kaikille, joita oikeakielisyys, suomen kielen muut hienoudet tai kääntämisen haasteet kiinnostavat. Se on pieni, tiivis, humoristiseen sävyyn kirjoitettu tietopaketti keskeisistä asioista.
 
***
 
PS  Tuo ”väärin ajattelun” ajatus hyökkäsi muuten esiin tänä aamuna muualtakin. Luin Kirkonkellari-verkkolehdestä kirjoituksia vanhoillislestadiolaisuudesta. Sieltä selvisi mm. se, että ns. hoitokokouksiin saattaa joutua, jos ajattelee väärin, ts. eri tavalla kuin liikkeessä on tapana. Niissä piireissä hämärä ajattelu on varmasti täysin kiellettyä – onhan todella vaarallista, jos alkaa ajatella itse ja löytää yhteisöstä poikkeavia vastauksia tahi uusia kysymyksiä.