Sairasloma läheni loppuaan. Ennätin jo viimein korjata kahdet roikkumaan jääneet kokeet, suunnitella ryhmätyön pohjaa, lukea valtakunnallista ops-tekstiä ja menettää yöunia muiden työasioiden alettua häiritä unta. Tänään menin kuitenkin vielä kirurgin juttusille, sillä oireet eivät olleet kadonneet niin kuin piti. Tulos: uusi kortisonipiikki! Auts. Nyt on pikkusormi taas täysin tunnoton puudutusaineen vuoksi ja huomenna särkee. Olisin saanut sairaslomaa vielä pitempäänkin, kun en kärsi soittaa pianoa enkä kirjoittaa käsin, mutta kerroin pomon sanoneen, että töihin pitäisi tulla, vaikka ei pianoa pystyisikään soittamaan. Kun kerroin myös arvosteluajasta ja ops-kiireistä, kirurgi totesi, että jos työt sitten odottavat edessä, on ehkä paras palata töihin. Niinpä menen keskiviikkona. Huomisen ainakin kättä särkee, kun puudutus lakkaa, ehkä keskiviikonkin. (Olen unohtanut, kuinka monta päivää viimeksi oli särkyä.)  Pitäisi olla rasittamatta eli ehkä en nyt soittele vähään aikaan. Kirjoittaminenkin on rasittamista, joten parasta lopettaa, vaikka olisi paljon kirjoitettavaa sekä tänne että muuanne. Pahin skenaario on se, että jos tämä piikki ei auta, edessä on tammikuussa uusi leikkaus ja ainakin kolmen viikon sairasloma!