Kirkko on hämmennyksen tilassa. Jäsenmäärä vähenee, Palkattuja työntekijöitä ja jo eläköityneitä entisiä työntekijöitä on ennätysmäärä, mutta palkkojen ja eläkkeiden maksajat kaikkoavat. Monet työntekijät kokevat olevansa se varsinainen kirkko, ja ennestään pienehkö joukko yhä ikääntyneempiä seurakunta-aktiiveja hupenee luonnollisen poistuman kautta.

Vasta joissakin seurakunnissa on havahduttu siihen, että kirkossa pitäisi jakaa vastuuta jäsenille ja vähentää palkattujen työntekijöiden määrää. Myös monet toimitilat ovat käyneet liian kalliiksi ja tarpeettomiksi, kun ihmiset tuntuvat tulevan toimeen ilman seurakuntaakin. Omassa nuoremmassa lähituttavapiirissä herätti hämmennystä, kun eräs pariskunta päätti, että heidän lapsensa kastetaan. "Tuleeko sinne siis ihan pappikin?" kysyivät heiltä sukulaiset. Seuraavan sukupolven kirkkoonkuulumisprosentti saattaa yllättää, ellei ihmettä tapahdu.

Mihin kirkkoa tarvitaan? Vastauksesta riippunee, mikä on kirkon tulevaisuus. Ollako sosiaalialan laitos, yhteiskunnan tukiverkoston täydentäjä, kulttuurilinnake, historiallinen monumentti? Vai pitäisiköhän palata takaisin juurille: ilosanoman julistaja, pelastuksen tarjoaja? Se ei vain ole oikein muodikasta tällä hetkellä. Uskonnot nähdään aika lailla sotien ja eripuran lietsojina, eikä kristinusko historioineen ole sen parempi kuin  muutkaan. Valtataisteluita, noitavainoja, uskonsotia, syrjintää...

 

Huomenna juhlitaan naispappeuden 30-vuotismerkkipäivää. Niille naisille, jotka ovat taistelleet naispappeuden puolesta ja kipuilleet omassa elämässään ratkaisujensa kanssa, huominen on merkittävä päivä. Nykynuorille naisten pappeus on itsestäänselvyys, elleivät he ole kasvaneet "perinteistä virkakäsitystä" opettavassa yhteisössä. Tämän hetken taistelut -  tulevaisuuden "perinteisen käsityksen" ryhmät  - muodostunevat sen mukaan, hyväksytäänkö samaa sukupuolta olevien avioliitto, homoseksuaalit kirkon työntekijät, sateenkaariperheet, transsukupuoliset jne. Kirkko yrittää taiteilla eri näkemysten välillä. Joskus tulee sellainen olo, että mitä jos unohdettaisiin kokonaan sukupuoliasiat ja keskityttäisiin kirkon perussanomaan. Niin, mikäs se siis olikaan?  

Onneksi en ole kirkon työntekijä (niin kuin nuorena ensin suunnittelin). Minun ei ole pakko ottaa kantaa kirkon päivänpolttaviin kysymyksiin - eikä itse asiassa välttämätttä mihinkään kirkolllisiin kysymyksiin. Itsekseni voin ihmetellä.

 

Lisäys 4.3.2018:

Tänään onkin yhteisen pappeuden juhla.