Äskeisten kauheiden asioiden miettimisen jälkeen tekee mieli vielä ajatella jotakin muuta. Jatkan mutinaa tällä kertaa kuninkaallisella aiheella, vai pitäisikö sanoa entisellä kuninkaallisella.

Englannin prinssi, Sussexin herttua Harry on jatkuvasti lööpeissä, vaikka hän itse halusi päästä pois siitä piiristä, jossa on kasvanut. Äitinsä kuoleman aiheuttama ahdistus on saanut hänet toivomaan, että voisi antaa omalla lapselleen (pian lapsilleen) 'tavallisen' elämän. Hm. Epäilenpä, ettei se ole ollenkaan mahdollista. Harry valitsi puolisokseen tunnetun näyttelijättären, jota seurataan jo itsensä vuoksi keltaisessa lehdistössä. He muuttivat Yhdysvaltoihin, jossa julkisuus lienee tätä nykyä vielä armottomampaa kuin hiukan jäyhemmässä Britanniassa.  He ostivat tarkasti vartioidun kartanon, jossa elellään muurien suojassa. Työkseen Harry ja Meghan aikovat olla julkisuudessa itse valitsemiensa teemojen parissa julkaisten ajatuksiaan ja keräten rahaa luennoinneilla ym. aktiviteeteilla. Ei kuulosta kovin tavalliselta. Joka kerta, kun Harry tulee ulos kartanostaan ja käy muiden ihmisten parissa, se on uutinen jopa täällä kaukana Pohjolassa.

Kaikkein eniten minun käy sääliksi Archieta, pientä poikaa, joka elää vanhempiensa kanssa suljettuna kartanoon. Hän ei tiedä olevansa kuninkaallinen, eikä hän tunne isovanhempiaan, isoisovanhempiaan tai serkkujaan. Ehkä heistä on näytetty kuvia ja nähty virtuaalisesti, mutta se ei ole sama asia kuin leikkiä yhdessä, tavata usein, tehdä asioita yhdessä.  Ainoa äidinpuoleinen sukulainen on isoäiti, joka kuuluu pieneen lähipiiriin. Archie-parka. Kohta hän saa sisaruksen, mutta ikäero  estää yhdessä leikkimisen vielä useamman vuoden ajan. Millainen lapsi kasvaa vain aikuisten seurassa olevasta pienestä pojasta? Tai tuodaanko hänelle välillä valikoituja leikkikavereita hienoilla autoilla? Hän ei voi juoksennella kaduilla, rakennella majoja, keksiä kavereiden kanssa hauskoja puuhia, käydä tavallista koulua... Kaiken lisäksi vanhempien firman nimi muistuttaa hänen omaa nimeään.

Kun Archie on tarpeeksi vanha ymmärtämään vanhempiensa valinnat, harmittaakohan häntä? Olisko hän ehkä halunnut olla osa brittikuninkaallisten isoa joskin vähän outoa perhettä? Ainakin hänellä olisi ollut enemmän vapautta liiikkua ympäriinsä suvun tiluksilla, leikkiä kuningattaren corgien kanssa, oppia isoisältä luonnonsuojelun aakkosia, leikkiä hauskojen serkkujen kanssa. Lapsirakkaat William-setä ja Kate-tätikin olisivat varmaan olleet tosi mukavia tuntea.

Tämän viikon uutinen oli, että Sussexin herttuapari irrottautuu lopullisesesti kuninkaallisesta perheestä. Harkinta-aika on ohi. Toivottavasti heitä ei missään vaiheessa kaduta.