Kevään tulon jo huomaa. Lämpötila on enimmäkseen nollan yläpuolella, ja täällä etelässä lumet ovat huvenneet ihan silmissä. Olin yllättynyt, kun eilen kuulin, että Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla hiihdetään vielä täyttä päätä. 

Mielessäni olen murehtinyt sitä, etten hyvästä lumitalvesta huolimatta päässyt hiihtamään kuin muutaman kerran, kun olkapään pikku haava äityi tulehtumaan ja esti hiihtämiset ennen hiihtolomaa. Asia on ärsyttänyt minua aika lailla, mutta sitten osuin näkemään telkkarista tytön, jonka elämä oli mennyt uusiksi 16-vuotiaana saadun massiivisen aivoverenvuodon takia. Mitä ihmeen syytä minulla on  ollut valittaa? Hän joutui opettelemaan kävelemisen ja puhumisen uudelleen. Minulla vain pikku este hiihtämiselle. Hiukan suhtellisuudentajua!

Kun haava parani, kävin kaksi kertaa järven jäällä hiihtämässä. Se oli ihanaa! Sen jälkeen tulehtui ensin olkapää ja nyt on polvi niin kipeä, että pyöräilykään ei oikein onnistu. Eilen kokeilin, mutta ei se ainakaan parantanut asiaa. On monta terveysvaivaa, joita selvitellään eri lääkäreiden voimin, mutta olen kuitenkin kaikesta huolimatta työkykyinen. Kai lähestyvä vanhuus vain alkaa muistutella itsestään. Pikku hiljaa kaikki vaivat pahenevat ja uusia alkaa tulla. 

Odotan innokkaasti koronarokotusta. Kuulun toiseen riskiryhmään, ja kun töissä tapaan vähintään sata ihmistä päivässä, katson tarvitsevani rokotusta kiireellisesti. Ei kuitenkaan ole mitään tietoa siitä, milloin rokotukset tulevat minun kohdalleni. Sitä ihmettelen, että yksi ikätoverini, joka myös kuuluu riskiryhmään 2, on Espoossa jo saanut rokotuksen, vaikka hän on kotona eläkkeellä eikä tapaa ulkopuolisia ihmisiä. Täällä Helsingissä ei osata edes arvoida, milloin 2. riskiryhmän rokotukset tulevat ajankohtaisiksi. Hiukan sydän syrjällään matkustan bussilla töihin ja yritän hengittää toiseen suuntaan kuin  maskittomat kanssamatkustajat. 

Olimme viikonloppuna maalla. Vaikka ei ollut kovin lämmintä, eilen kuitenkin paistoi aurinko. Tänään näimme paljon lintuja: sepelkyyhkyn, telkkiä, sorsia, tukkasotkia ja nokikanoja. Osa lienee muuttomatkalla, osa saattaa jäädäkin. Hauska tiirailla taas kiikarilla. Eilen oli upea auringonlasku aurinkoisen päivän päätteeksi. Tänään päivä oli pilvinen ja tuulinen.

Taas alkaa uusi työviikko. Pikku pääsiäislomanenkin koittaa jo neljän päivän kuluttua.Ehkä jonakin aamuna saan taas tuntea nenässä kevään tuoksun, l'air du printemps. Ja kuulla mustarastaan laulun. Sitten on oikeasti kevät!