Tänään oli prinssi Philipin hautajaiset, jotka televisioitiin BBC:n kautta koko maailmalle. Meitä oli siis ehkä miljoona katselemassa, vaikka paikalla läsnä oli koronan takia vain pieni lähisuku. Kaikki oli viimeisen päällle hiottua ja suunniteltua - jos oikein olen ymmärtänyt, niin itse prinssi Philip suunnitellut tilaisuuden aika pitkälle itse, jopa ruumisauton, joka oli erikoisvalmisteinen Land Rover. Taviksetkin saattavat toivoa tiettyä musiikkia tai valita arkun - jopa tehdä itse - valmiiksi, mutta Philipillä oli mahdollisuus olla paljon tarkempi.

Hieno oli tilaisuus: kaunista musiikkia, valikoituja sanoja papeilta, joista toinen oli arkkipiispa, rukouksia, sotilaallisia kunnianosoituksia, ansiomerkit näkösällä. Sitten arkku yhtäkkiä katosi musiikkiesityksen aikana. Se oli kuulemma laskettu kirkon alla olevaan holviin odottelemaan Elisabethin poismenoa, jonka jälkeen heidät yhdessä haudataan Frogmore Cottagen puutarhaan. Kiintoisaa. Johtuiko sitten siitä, ettei odottamiani sanoja "earth to earth, ashes to ashes" kuulunut lainkaan ja jäin ihmettelemään, siunattiinko ruumista ollenkaan? Rukouksissa ja Raamatun lauseissa kyllä puhuttiin ylösnousemuksesta.

Prinssiveljesten välejä oli arvuuteltu iltapäivälehdissä jo etukäteen ja korostettu, kuinka serkku kulkee heidän välissään. Minusta välit näyttivät normaaleilta. Serkku ilmeisesti kuuluu vielä kuningasperheeseen toisin kuin Harry, joten hänen paikkansa oli siinä missä oli. Kuulostan ehkä naiivilta, mutta  minua ärsyttää lehdistön kyttääminen ja tulkinta perheen yksityisasioista. Sitä Harry pakeni, mutta saattoi mennä USA:ssa ojasta allikkoon. Kun on syntynyt kuninkaalliseksi ja tottunut julkisuuteen, ei oikeasti voi (eikä taida haluta) muuttua ihan tavikseksi. Olen varma, että veljet sanoivat toisilleen: "Ihana nähdä. Mulla on ollut sua ikävä."

Prinssi Philip oli 99-vuotias, joten hänen poismenonsa ei ollut kovin suuri yllätys. Suru on silti suuri lähimmillä, joiden elämään jää tyhjä aukko vainajan kohdalle. Erityisesti kuningattarella voi 73 avioliittovuoden jälkeen olla aivan uusi tilanne. Kaipaus seuraa mukana aina, vaikka se muuttuu vuosien myötä. Kuoleman kohdatessa kirkastuvat elämässä oikeasti tärkeät asiat, ja vähäpätöiset saavat jäädä.