Kevät etenee hiljalleen. Päivä päivältä näkyy enemmän kevään merkkejä luonnossa. Vaikka ilma on viileä, kasvit jo nousevat ja lintuset virittelevät kevätlaulujaan. Eilen huomasin ensimäiset leskenlehdet kävelyreitin varrella. Niitä oli jo kymmeniä. Tänä aamuna näkyy ikkunaan asti, kuinka raparperit taas kurkottelevat esiin puutarhan nurkassa. Kukkapenkin ensimmäiset kukkavarret ovat jo kymmensenttisiä - taitavat olla narsisseja - ja naapurissa kadun varrella kukkivat krookukset. 

Hauska jokavuotinen kevätvieras on punarinta. Se käy keväisin ja syksyisin meillä, mutta sen koti on muualla. Eilen punarintapariskunta hyppeli pihamaalla, mutta tänään sitä ei enää ole näkynyt. Voisiko olla, että sama pari lentäisi aina samaa muuttoreittiä ja pysähtiyisi samoissa pihoissa?

Toukomettisetkin ovat taas täällä. Eräänä iltana ne kuhertelivat puuun oksalla ja eilen ne hyppelehtivät autokatoksen katolla. Eilen kuulin myös ensi kertaa mustarastaaan kevätlaulun. Muut ovat sitä kuulleet jo aiemmin, muttta minun korviini se osui eilen. Herra Mustarastas hyppeli eilen iloisesti pihalla. Ne pesivät tässä jossakin ihan lähellä joka vuosi. (Onneksi eivät enää autokatoksen hyllyllä, johon orava pääsee liian helposti.) Tyy-ti, tyy-ti on kuulunut myös jo viikkoja, vaikka talitiaiset ovat vähenemään päin. Sinitiaisia näkee enemmän, mutta niiden laulua en ole vielä havainnut.

Piha on täynnä rusakon papanoita. Rusakothan meillä viihtyvät talvella, sillä Armaani ruokkii niitä jyrsijänheinällä. Toivottavasti papanat ovat hyvää lannoitetta nurmikolle.  

Ilma on sakeanaan katupölyä ja lepän siitepölyä. Onneksi lääkkeet auttavat allergian hyvin eikä tarvitse jäädä neljän seinän sisällä odottamaan, että kevät menisi ohi.  Nyt saa nauttia yksitellen kaikista pienistä kevään etenemisen merkeistä sen mukaan kuin niitä havaitsee ulkona kulkiessaan.