Päivät soljuvat eteenpäin vinhaa vauhtia. Kevät etenee samalla pikkuhiljaa: naapurin talon edessä on jo krookuksia!  Varhaisvanhuuden ilmenemismuodot vaihtelevat: olkapäätulehdus on hellittänyt, mutta tällä viikolla on pätkinyt muisti. Sekoilin yläkoulun etätuntien ilmoituksissa ja materiaalien postauksissa, mutta oppilaat onneksi pysyivät mukana. Yksi lähetti kannustavan peukun, kun toimitin materiaalit vahingossa yli viikkoa etukäteen. Pyöräilykin taas onnistuu, ja se on ilo ilo!

Pitkäperjantai on harras päivä. Hiljainen viikko ei koskaan ole hiljainen niin kauan kuin on työpäiviä, eikä aiheeseen sopiva hiljentyminen oikein onnistu, kun työ täyttää ajatukset. Tänä vuonna olisi ollut useita mahdollisuuksia kulkea kärsimyshistorian tapahtumissa mukana netin kautta, mutta en ole ehtinyt seurata ainuttakaan. On kuitenkin jotakin: seurakunta lähetti pääsiäishartauden virtuaalisesti, ja kuuntelin sen ensin itse ja sitten koulussa eri ryhmien kanssa neljä kertaa. Oman seurakunnan pieni keskustelupiirikin kokoontui, ja siellä keskusteltiin yhdestä kärsimyshistorian kohdasta.

Eilen kiirastorstaina katsoin kirkosta striimatun kiirastorstain ehtoollispalveluksen, jonka jälkeen pyöräilin kirkolle ehtoolliselle. Hieno mahdollisuus! Sen jälkeen kiersin kirkon ja luin mietiskelytekstit kirkon ikkunoista. Mahtava pääsiäismeditaatio. Toivottavasti monet löytävät sen.

Sää on tänään harmaa. Se sopii erinomaisesti pitkäperjantaihin.  Nyt olisi valittava, minkä kirkon jumalanpalvelusta ryhdyn seuraamaan tunnin kuluttua. Sitten voisi lähteä pyöräilemään. Pääsiäislomanen tuli juuri oikeaan aikaan. Voi hengähtää hetken ja unohtaa työarjen asiat.