Ihminen on käsittämättömän hieno kokonaisuus. Koko elimistö yhdessä toimii tarkoin prosessein iän, ympäristön ja elämäntapojen hienosäätämänä.

Jonkinlainen kellokoneistokin sisällämme pyörii. Tänään on vapaapäivä, mutta heräsin silti klo 5.45, kuten työpäivänä olisi pitänyt tehdä. Hetkeä myöhemmin herätyskelloni naksahtivat sillä sekunnilla, jolloin olisivat herättäneet, jos olisin laittanut herätyksen päälle. Eikä toivoa uudelleen nukahtamisesta, kun on kerran havahtunut. Kun illalla sinnittelin puolille öin valveilla enkä mennyt nukkumaan tavalliseen aikaan, jäi yöuni liian vähäiseksi. Samoin kävi viime viikonloppuna.

Aivotutkijat sanovat, että tarpeeksi pitkä yöuni on välttämätön aivojen huuhtelujärjestelmän toiminnalle. Olen kuitenkin nukkunut liian vähän jo vuosikymmenten ajan. (Siinä yksi lisäpaino siihen taakkaan, joka tulee aiheuttamaan muistisairauden puhkeamisen jossakin vaiheessa.) Unet alkoivat kärsiä silloin, kun työmäärä ja -stressi kasvoi nopeasti todella paljon. Avuksi löytyi lääke, jota otetaan pieni siru ja joka parantaa unen laatua eli estää heräilemästä aamuyöllä vähän väliä. Aiemmin pääsin lääkkeestä eroon kesän ajaksi, mutta viime kesänä sekään ei onnistunut.

Pahimpina vuosina pakotin itseni heräämään 5 - 6 tunnin yöunen jälkeen, vaikka lääkärin mukaan olisi pitänut lääkettä käyttäessä nukkua vähintään kahdeksan tuntia. Tein töissä ympäripyöreitä päiviä, mutta esimiehet vaativat vain enemmän eivätkä ottaneet kuuleviin korviinkaan ininääni siitä, että työtä on liikaa. Nyt onneksi on toisin. Jo useammat pomot noiden aikojen jälkeen ovat pitäneet esillä työhyvinvointia ja näyttäneet itse esimerkkiä siitä, että työn lisäksi voi olla muutakin elämää. Siinä mielessä työ on nyt paljon kevyempää, vaikka yleensä ottaen tällä alalla työmäärä on kasvanut valtavasti erilaisten neuvottelujen ja paperitöiden lisääntymisen myötä. Olen myös oppinut sanomaan EI useille työprojekteille ja jättänyt suurimman osan vapaa-ajan harrastuksista pois. Miten ihmeessä jaksoin nuorempana käydä kielitunneilla (kotitehtävineen), laulaa kuorossa ja järjestää ystäväpiirille erilaisia tapahtumia? Nyt olen iltaisin ihan poikki ja nukahtelen kirjan tai tv:n ääreen.

Sisäisen kellon aamuherätysten hyvä puoli on se, että päivästä tulee pitempi, kun herää aikaisemmin. Ehtii vaikka naputella tällaisia tekstejä sormiverryttelyksi. Kesäaamuissa on oma viehätyksensä, kun luonto kukoistaa ja aamu tuoksuu tuoreelta yön jälkeen. Lintuset kilvan visertelevät. Työaamuina on ihanaa myös se, ettei ole kiire. Voi rauhallisesti edetä aamurutiineissa ja nauttia sisäisestä sopusoinnusta. Liikenteessäkään ei ole ruuhkaa vaan voi pyöräillä vapaasti, vain liikennevaloissa pysähtyen. Tällä viikolla olen saapunut työpaikallekin jo klo 7.20, vaikka ensimmäinen tunti alkaa 8.15.  Kertaakaan en ole tainnut olla ensimmäinen, joten muitakin aamuvirkkuja löytyy. 

Ikkunastani näin juuri koiraa taluttavan naisen, jonka joka aamu kohtaan seitsemän aikaan kävelytiellä, jos olen menossa bussipysäkille. Tervehdimme ja joskus vaihdamme pari sanaa säästä. Hänelläkin on sisäinen kello (tai hänen koirallaan), joka johdattelee hänet kävelylle aina samaan aikaan. 

Nyt sisäisen kelloni eräs haaraosasto ilmoittaa, että olisi aika suunnata kohti aamiaista. Siitä urkenee taas uusi, hieno päivä -  helatorstai ja Flooran päivä.