Kesäyö mökillä aitassa. Lämmintä ja leppoisaa. Paitsi. Joka kerta kun ummistan silmäni ja melkein nukun,

alkaa ininä. Kohta tuntuu pisto. Taistelemme hyttysarmeijaa vastaan koko yön, mutta osa inisijöistä saadaan päiviltä

vasta kun ne ovat pullollaan verta. Elektronista kärpäslätkääkään ei löydy mistään

 

Neljän maissa alkaa hermo kiristyä äärimmilleen. Samaan aikaan kesäyö on vaalennut ja ympäristön linnut innostuneet kuittailemaan toisilleen: kuovi, kuikka, joutsen, peipponen, talitinttikin. Käyn sulkemassa ikkunan, jotta viimein saisimme nukuttua edes vähän. Siitäpä vasta meno alkaa. Uusia hyttysiä pääsee sisään ikkunanraosta (vaikka yritin olla varovainen), Armaani hermostuu ja alkaa kiroilla ja uudet hyttyset jatkavat kisailuaan: kun ihminen on nukahtamaisillaan, tullaan yksitellen apajille. 

 

Lopputulos: nukun yhteensä pari tuntia muutaman minuutin pätkissä. Olo on kaamea. 

 

Puoli seitsemältä nousen pois. Mitäpä se hyvejää sängyssä maata, kun ei uni enää tule kuitenkaan. Luen lehteä. Menen uimaan. Kaipa tästäkin jonkinlainen lomapäivä kehkeytyy.