Uskomatonta, että helle yhä jatkuu. Ei ole ennen ollut tällaista.

Eilispäivä oli lauantai, ja osuin monenlaisen kulttuurin äärelle, kun en paahteessa jaksanut lähteä mihinkään. Uimaan teki mieli, mutta yleisillä uimarannoilla on aina sama ongelma: mihin laitan avaimet ja puhelimen uinnin ajaksi. En uskalla pyörän koriin jättää. Niinpä pysyttelin loma-asunnossamme, kunnes lähdimme illalla kotiin.

Aloitin uuden kirjan, Liisa Väisäsen Ranska, rakkaudella. Se on odottanut lukemista yli vuoden, kun aina on tullut jotakin kiireellisempää. Nyt oli sen aika, sillä se imaisi heti mukaansa. Pariisi, Bretagne ja Lyon on jo käsitelty. Väisänen kertoo tarinoita historiasta ja sattumuksia omasta elämästään. Hyvin kiinnostavaa. (Oikolukuun olisi kannattanut kiinnittää enemmän huomiota niin kuin nykykirjoissa usein, mutta se on sivuseikka.) Mm. hugenottisodista on tullut minulle tänä kesänä useammalta suunnalta tietoa; ennestään en juuri nimeä enemmän tiennyt. 
 

Illalla koin hienon oppperaelämyksen. Arte-kanava esitti Kaija Saariahon uuden oppperan Innocence suorana lähetyksenä Aix-en-Provencesta. Libreton on kirjoittanut Sofi Oksanen ja kapellimestarina oli Susanna Mälkki. Laulajistakin osa oli suomalaisia. Orkesterina oli Lontoon sinfoniaorkesteri. Jo oli upea teos! Visuaalinen toteutus ja kuvaus olivat niin erinomaisia, että unohdin istuvani terassin keinussa ipad kädessäni ja uppouduin tarinaan. Olin mykistynyt, vaikka en ole varsinaisesti perinteisen opperan ystävä. Teos tulee Kansallisoopperaan ensi vuonna. Kannattaa käydä katsomassa.

Opppera vei niin mukanaan, että unohdin, että oli ollut tarkoitus leipoa punaherukkapiirakkaa. Kesällä ei tarvitse välittää aikatauluista, joten ryhdyin leivontapuuhaan oopperan jälkeen. Sen ohessa rupesin katselemaan, mitä Rottien pyhimyksestä on kirjoitettu netissä. Löysinkin Anneli Kannon esittelemässä Pyhän Ristin kirkon seinämaalauksia! Olipa hyvä juttu, sillä harmittelin toissapäivänä Hattulassa pyäräillessäni, etten jaksanut samalla kertaa mennä uudelleen katsomaan maalauksia nyt, kun olen lukenut kirjan kokonaan. Kanto esitteli kuvat eloisasti, joten nyt ei olekaan enää välttämätöntä mennä itse katsomaan uudelleen tuoreeltaan kirjan jälkeen. Toki menen, mutta joskus myöhemmin. 
 

Tulin siis helteestä huolimatta harrastaneeksi samana päivänä kirjallisuutta ja taidehistoriaa, oopperaa sekä kuvataidetta. Eipä hullummin. Liikunta jäi väliin, mutta yritän korjata sen puutteen tänään, vaikka helle jatkuukin.