Tämän hallituksen mullistus toisen asteen koulutuksessa astui voimaan tänään. Kaikilla on velvollisuus osallistua peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen, ja kunnat ovat velvollisia maksamaan kulut. Toinen aste on siis maksuton, samoin opiskelussa tarvittavat välineet sekä matkat opiskelupaikkaan. Uudistusta perusteltiin sillä, että osa nuorista lopettaa peruskouluun eikä hanki toisen asteen tutkintoa. Keskeyttäminen on myös yleistä.

Minua huolestuttaa kyllä enemmän se, etteivät kaikkien oppilaiden tiedot ja taidot riitä peruskoulun päättötodistukseen. Varhaisimpina vuosina on voinut jäädä niin paljon aukkoja tiedoissa ja taidoissa, ettei eteneminen suju. Lukutaito ei riitä oppikirjojen ymmärtämiseen eikä motivaatiota mahdollisesti muutenkaan ole. Syyt saattavat olla esimerkiksi kodin olosuhteissa, päihdeongelmassa tai riittämättömässä tuessa kouluvuosien aikana. Olisikohan ollut kannattavampaa panostaa erityisopetukseen ja pienempiin opetusryhmiin peruskoulun aikana sen sijaan että rahaa käytetään valtavasti kaikkien toisen asteen opiskelijoiden kuluihin? Pahimmassa tapauksessa peruskoulun resurssit vähenevät entisestään. Kuntien varallisuus ei ole lisääntymään päin missään maan kolkassa. Jääkö siis pieni peruskoululainen vaille mahdollisuutta opetella vaikkapa näppistaitoja ja käyttää digimateriaaleja, koska rahat käytetään tietokoneiden hankkimiseen kunnan kaikille lukiolaisille? Sellaistakin on kuulunut, että nekään, joilla on oma tietokone, eivät välttämättä saisi käyttää omaa konetta, vaan koulussa olisi pakko käyttää kunnan hankkimaa, ehkä vaatimattomampaa konetta. Ei säästyisi edes sen vertaa rahaa, että oman koneen omaavilta käyttämättä jäävä koneraha suunnattaisiin kunnan alakouluun.

Alakouluissa ollaan helisemässä jo edellisten säästökampanjoiden jälkeen. Ennestään melko suuriin luokkiin on sijoitettu kauniiden inkluusioajatusten siivittämänä käyttäytymisongelmaisia erityisoppilaita, jotka voivat saada koko luokan sekaisin. Opettajan aika menee yhden yksilön rauhoittamiseen ja työllistämiseen, ja muut joutuvat pärjäämään itsenäisesti. Tai entä jos inkluusio työntää samaan luokkaan useampia ongelmallisia tapauksia, jotkut ylivilkkaita, toiset autismin kirjon tyyppejä, kolmannet ehkä erityisherkkiä? Miten opettaja pärjää? Erityisopettajan tukea luvattiin, mutta sitähän ei riitä kuin hiukkasen yhtä oppilasta kohti. Olen kuullut monia uupuneiden opettajien kokemuksia aikamoisesta härdellistä. 
 

Missähän vaiheessa aletaan saada tietoa tämän uudistuksen todellisista vaikutuksista? Toki monet iloitsevat, ja pienituloisia perheitä uudistus auttaa huomattavasti: ei tarvitse nuoren miettiä, voiko mennä lukioon, jos ei perheellä ole siihen varaa. Samoin maaseudun pitkät matkat tulevat korvattaviksi eli voi ottaa opiskelupaikan vaikka toiselta puolelta Suomea, ja kunta maksaa matkakulut. Tähän asti perheen on täytynyt hoitaa kulut itse. Sitä ihmettelen, kuinka asia järjestyy, jos/kun julkista liikennettä ei ole - maksaako kunta taksikyydin? Omalla sukulaisellani on se tilanne, että vanhempien pitää viedä ja hakea nuori opiskelupaikasta viikonlopuiksi kotiin. Nuoremmalle sisarukselle tilanne tulee olemaan toinen uuden lain myötä. 
 

Pääasia on tietysti se, että jokaiselle nuorelle halutaan antaa mahdollisuus kouluttautua ihan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Se on hyvä tavoite, ja siitä kannattaa olla tyytyväinen. Toivottavasti tämä panostus ei kuitenkaan ole joltakulta toiselta pois, kun valtio niin valtavasti velkaantuu joka päivä. Velat on kuitenkin jonakin päivänä maksettava.