Kaiken hyvän keskellä ahdistaa, kun kuuntelen uutisia. Monin paikoin ihmiset elävät ihan kammottavissa oloissa. Viimeisimpänä on Afganistan, jossa joukko väkivaltaisia, lukutaidottomia miehiä pitää puolta kansasta panttivankeinaan. Naisia ei pidetä täysivaltaisina, ei sinne päinkään, vaan jopa huippukoulutuksen saaneet juristit, lääkärit ja opettajat joutuvat piileskelemään henkensä edestä. Suomelle on suuri häpeäpilkku, ettemme ottaneet kaikkia meitä siellä auttaneita turvaan. Kävimme myös kouluttamassa naisia toimittajiksi, poliiseiksi ja muihin tärkeisiin tehtäviin, mutta kun barbaariset joukot valtasivat maan, jätimme suomalaisten kanssa yhteistyössä olleet sinne oman onnensa nojaan eli täysin turvattomiksi.

Ei siellä helppoa ole niillä miehilläkään, jotka kuuluvat muihin kuin valtaapitävään joukkoon tai jotka ovat puolustaneet naisia. Heitäkin vainotaan. Ja lainsäädäntö on kaukana kristillisperäisestä länsimaisesta ajattelusta, jossa oikeudenmukaisen oikeusprosesssin jälkeen annetaan kohtuullinen rangaistus. Sikäläinen käsitys on, että varkaalta on katkaistava käsi, maantierosvolta jalka. En ymmärrä, miten he perustelevat omalla uskonnollaan tällaisia hirmumääräyksiä, kun kuitenkin islamin rukouksissa puhutaan armeliaasta armahtajasta. Armoa ei siellä tunneta.

Länsimaille oli kuulemma luvattu, että aiemmin tapahtuneet asiat annetaan anteeksi, mutta kun Yhdysvallat raukkamaisesti poistui maasta, jonka se oli saattanut sekavaan tilaan, alkoivat väkivallanteot, ja länsimaita auttaneita ihmisiä etsitään koko maassa valokuvat kädessä.  

Monet maat ovat edelleen jatkaneet evakuointejaan, mutta Suomi pysyy kannassaan, että vain niitä pelastetaan, jotka ovat palvelleet "Suomen lippu hihassa". Toivon hartaasti, että ulkoministerin lausunnot eivät pidä paikkaansa, vaan Suomi salassa järjestelee myös afganistanilaisten vaarassa olevien toimittajien ja portinvartijoiden tuomista turvaan.

Uutiset kertovat myös käsittämättömästä julmuudesta Ruotsissa. Kolmivuotias afrikkalaistaustainen poika, joka on huostaanotettu vastasyntyneenä ja jonka äiti on hylännyt ja isä tuntematon, on elänyt koko känsä ruotsalaisten sijaisvanhempien kanssa. Hänestä on siis kasvanut ruotsalainen. Maahanmuuttoviranomaiset ovat päättäneet, että lapsi karkotetaan Nigeriaan, jossa hän ei ole koskaan asuut ja jossa olevat sukulaiset eivät suostu häntä ottamaan vastaan. Poika joutuisi siis sikäläiseen lastenkotiin. Ruotsalaiset vanhemmat, joita poika kutsuu isäksi ja äidiksi, ovat yrittäneet adoptoida hänet, mutta eivät ole saaneet siiihen lupaa viranomaisilta. Aivan käsittämätöntä! Olen luullut, että vain Suomesssa tehdään epäinhimillisiä päätöksiä, joissa lain kirjain on tärkeämpi kuin ihmisen henki tai ihmisoikeudet, mutta näköjään Ruotsisssakin osataan. Voi poika parkaa. Ruotsalaiset ovat onneksi käynnistäneet adressin pojan puolesta, ja siinä on jo 155 000 nimeä.  Kunpa inhimillisyys voittaisi.

Aivan oma lukunsa ovat kristittyjen vainot ympäri maailmaa. He ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Pahin tilanne on Pohjois-Koreassa, mutta sen jälkeen seuraavina ovat Afganistan, Somalia, Libya, Pakistan, Eritrea, Jemen, Iran, Nigeria, Intia ja Irak. Näissä maissa vaino on äärimmäistä. Erittäin vakavan vainon listalla on 38 maata. Vetää hiljaiseksi.