Tänään aamuyöllä Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan. Se ei siedä sitä, että ukrainalaiset päättävät itse asioistaan eivätkä nöyristele ison naapurinsa edessä. Ukrainalaiset ovat täynnä taistelutahtoa, mutta kuinka kauan he kestävät? Kun omia sotilaita - ja väistämättä myös siviilejä - kuolee, se voi lamauttaa. Entä mitä tämän jälkeen? Tämän päivän hyökkäys oli jatkoa suunnitelmalle, joka käynnistyi jo ennen Krimin valtausta. Aikajänne eivät ole viikot tai kuukaudet vaan vuodet ja vuosikymmenet.

Venäjän mielestä suurin syyllinen kaikkeeen on Länsi, erityisesti Yhdysvallat. Vainoharhaiseti Venäjä luulee, että sitä uhataan sotilaalliseti, vaikka suurin tavoite olisi rauhantila koko Euroopassa ja maailmassa. Lännestä on nyt asetettu Venäjän toiminnasta rangaistukseksi taloudellisia pakotteita, jotka tulevat vaikuttamaan koko maailmantalouteen. Herra Trump tosin antoi lausunnon siitä, kuinka nerokkaasti Putin toimii sijoitettuaan joukkoja Ukrainan ympärille, myös Valko-Venäjälle. (Toivottavasti hän ei ole myös seuraava presidentti!)   

Suomessakin on syytä varautua "kaikkeen". Oma viisas presidenttimme rauhoitteli kansaa ja vakuutti, että kaikenlaisiin skenaarioihin on valmistauduttu. Poikas valveill' on. Puolustusministeriämme en ole koskaan nähnyt niin vakavana kuin tänään. Suokoon Luoja viisautta Suomen päättäjille, kuten myös Ukrainan laillisesti valitulle johdolle, jotta he osaisivat toimia mahdollisimman älykkäästi vaikeissa tilanteissa.

Tavalliset venäläisetkin käyvät sääliksi. Heille on syötetty aivan käsittämätöntä propagandaa ja paksuja valheita, ja koska tiedonvälitys ei ole vapaata, suurimmalla osalla kansasta ei ole pääsyä totuudenmukaisten uutisten äärelle. He joutuvat luottamaan omiin johtajiinsa ja heidän räikeisiin  väitteisiinsä ties mistä kansanmurhasta ja muusta hölynpölystä. En usko, että tavalliset venäläiset haluavat sotaa. Heitä hävettäisi, jos he tietäisivät, mitä heidän johtajansa oikeasti tekevät. Tavalliset ihmiset kaikissa maissa haluavat elää rauhassa ja välttää sotaa ja naapuririitoja, niin myös Venäjällä. 

Mietin tilannetta myös ortodoksikirkkojen kannalta. Molemmat kansat - slaavilaiset veljeskansat - ovat pääosin ortodokseja, jos yleensä kristinuskoa tunnustavat. Ukrainassa on Moskovan patriarkaattiin kuuluvia ortodokseja, mutta enemmän on autokefaaliseen Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia. Kuinka ortodoksikristittynä itseään pitävä ihminen voi hyväksyä (ja aloittaa!) sodan, jossa vallataan väkivallalla alueita toiselta valtiolta? Putinilla on hämäriä selityksiä pyhästä äiti Venäjästä, joka sai alkunsa kun Vladimir Kiovalainen otti kasteen 988 Dnjeprissä. Sen vuoksi ukrainalaiset ovat ikuisesti sidottuja Moskovaan...     

Yksi ihminen on pieni hitunen maailmanhistorian pyörteissä, merkityksetön muille kuin läheisilleen. Paitsi jotkut yksilöt ovat ottaneet tai saaneet sellaisen aseman, että he voivat päättää tuhansien, jopa miljoonien muiden ihmisten elämästä ja kuolemasta, varsinkin kuolemasta. Hirvittävää. Ja hirvittävä vastuu kannettavaksi Luojansa edessä tuomiopäivänä. Maanpäällisessä elämässä nimi jää kyllä historiankirjoihin mutta ei mitenkään mairittelevassa sävyssä. Jostakin syystä Jumala sallii joidenkin tehdä kauheuksia. Kaikki tapahtumat ovat kuitenkin Hänellä tiedossaan, myös lopputulos, maailman loppuun saakka.